Jungle Beach

Jungle Beach Resort loytyy aallonmurtajan jalkeen.

Hieman pitka paivitystauko tuli tahan valiin... Saavuimme siis onnellisesti Vietnamiin kavellen sillan yli, hauska kokemus. Lao Caista siirryimme samantien Hanoihin, jossa vierahti reilun viikon verran aikaa. Kulttuurishokki oli kova: taalla on muita lansimaalaisia matkaajia,ja paljon. Tahan mennessahan olemma olleet reissussa suurimmaksi osaksi kahdestaan,mutta Hanoista loytyi juttuseuraa liiaksikin asti. Viela kun suurin osa porukasta on paikalla bilemielella, tuli meillekin Hanoin yoelama tutuksi siina maarin, etta bloginkin paivitys jai vahemmalle huomiolle...



Illan viettoa hostellin kattoterassilla.


Hanoi oli makea kaupunki, varsinkin Old Quarter alue. Pienia kujia,matalia rakennuksia ja miljoona moottoripyoraa ja skootteria. Vietimme paivat lahinna kavellen ympariinsa ja tehden pienia hankintoja lampimampaa ilmastoa silmalla pitaen. Muutaman (parikymmenta) hostellilta bongaamamme todella hyvan kaverin kanssa teimme kolmen paivan retken Halong Bayn maisemiin, jotka ovat todella maineensa arvoisia. Aika kului siivilla, valilla uidessa ja valilla rannalla aurinkoa ottaen.



Halong Bay laivan kannelta.


Hanoin hieman hektisen ilmaston uuvuttamina aloimme etsimaan paikkaa, jossa voisi hieman ottaa lomaa matkailusta. Sellainen lopulta loytyi noin 60 km Nha Trangin pohjoispuolelta. Asetuimme Jungle Beach Resortiin ja taalla on tullut maattua rannalla/riippumatossa viikon verran.



Oma bungalowi palmujen katveessa.


Totaalisen rentouttavaa. Kolme ateriaa paivassa alkaa vaan pikkuhiljaa nakya vyotarolla (uskokaa pois). Kirjallisuutta tulee kulutettua mukavaan tahtiin, nettia ei ole, tama teksti kirjoitetaan lahikylan nettikahvilassa, jossa ei ihan joka paiva jaksa piipahtaa. Paivan ohjelma on yleensa paapiirteittain seuraava: Heraaminen aamnulla kahdeksan kieppeilla aaltojen pauhuun omassa bungalowissa, aamupala, pieni valilepo riippumatossa, ajankulutusta rannalla maaten, kavellen tai aalloissa pelmuten, lounas, pieni valilepo riippumatossa nauttien jokapaivaisesta hedelmalautasesta, ajankulutusta rannalla, suolanpesu suihkussa, paivallinen, ajankulutusta seurustellen, ehka muutama olut tai rommi ja mahdollisesti nuotion aarella istuskelua rannalla, paivan aktiviteeteista rattivasyneena unille hyttysverkon alle kuunnellen meren aania ja gekkojen jutustelua. Kuulostaako ikavalta? Uskokaa pois, yhtaan ei tee mieli pimeaan ja kylmaan.


Rantamaisemaa, ei ruuhkaa :)


Matias (muuttaa kohta lopullisesti Vietnamiin, resortti vaihtaa omistajaa viidella miljoonalla eurolla. Lottovoittoa odotellessa...)

Tiia (Hajotkaa pakkaseen!! :D)

PS. Kuvia tulee sitten kun loydamme koneen,joss on toimiva USB portti. Ei ole ihan helppoa taaskaan...

Nakemiin Kiina

Viimeista Kiinan paivaa vietellaan, huomenna olisi tarkoitus ylittaa raja Vietnamin puolelle. Kunmingissa onkin jo niin kylma, etta etelammas on taas siirryttava :)

Teimme siis kaupunkikierroksen sveitsilaisen Rogerin ja norjalaisen Solin kanssa. Kavimme mm. kuuluisalla kukka- ja lintutorilla, jossa nykyaan myydaan edellamainittujen lisaksi paljon turistikraasaa. Taalta tosin loysimme jonkun verran kraasaa kotiinkin lahetettavaksi...


Kukka- ja lintutorin lintupuolelta. Talta koko tori on saattanut nayttaa aikoinaan, ennen mestan turistoitumista.


Keskella kaupunkia on iso jarvipuisto, jonne paikalliset keraantyvat viikonloppuisin musisoimaan ja katselemaan esityksia. Ihmisten lisaksi jarvelle keraantyy talvisin valtava maara lokkeja, joiden ruokkiminen on suurta huvia. Lokin ruoaksi myydaan tuoretta leipaa, jota muuten on Kiinasta hieman hankala saada. Kelpaa myos lansimaisen matkaajan evaaksi :)


Jarvipuiston jarvea.



Paikallinen Buena Vista Social Club kerasi yleison lisaksi jokusen tanssahtelijan.



Kaksi cowboyta kulkee kohti auringonlaskua (yksi Suomesta, toinen Sveitsista)


Suunitelmissa oli lahtea viimeiseksi Kiinan viikoksi Lijiangin suuntaan vuoria katselemaan, mutta Matiaksen pakki paatti toisin. Jo ostetut bussiliput jouduttiin perumaan, kun suolistoon pesiytyi jonkin sortin olomuodonmuutospopo. Kaikki suusta sisaanmennyt kiintea muuttui popon vaikutuksesta nestemaiseksi ja olo oli sen mukainen, viela kun ensimmaisena paivana sisainen taistelu nosti kuumeen 38 asteeseen. Popon poishoitamiseen meni kolmisen paivaa ja toipumiseeen loppuviikko. Viimeisen illan (ja kiintean ulosteen) kunniaksi nautittiin muutamat oluet ja pitsaa iltapalaksi.



Hostelli aurinkoterassin suunnasta. Istuskelimme tassa oluella, mutta pilvinen ja kylma keli ajoi lopulta seinien sisapuolelle.


Nyt on siis uudet bussiliput taskussa, talla kertaa Hekouhun. Kuluttelemme viimeisia Kunmingin tunteja nettikahvilassa syoden tuoreita mansikoita. Mansikka-aika on taalla juuri alkamassa ja marjat ovat isoja, makeita, halpoja ja siis todella hyvia.

Good Night China, Good Morning VIETNAM.


PS. Tiia koki ihmisten eparehellisyyden omakohtaisesti hoitaessaan sisar hento valkoisen roolia. Yrittaessaan ostaa sairaalle hyvinkin tarpeellista naisten hattua, ei myyja kelpuuttanut 50 kwain setelia. Oli kuulemma vaarennetty. Onneksemme seteli oli ainoa viisikymppinen taskussa ja sen saantipaikka tiedossa. Pienen selvittelyn jalkeen Tiia sai rahan vaihdettua kaypaan versioon ja parantumista edistava hattu saatiin hankituksi.

Shanghaista Kunmingiin ei ihan suorinta tieta, osa II

Xingpingin huono puoli oli paakaduilla ja joen rannassa turisteja ahdistelevat bambulauttaristeilykauppiaat. Hello Bamboo! kaikui joka suunnasta, kun yritti vain katsella ymparilleen. Hyva puoli oli turistinmetsastajien taydellinen kato siirryttaessa sivukaduille. Loysimme monta hyvaa ja erittain edullista ruokapaikkaa, joissa kavimme aamuisin nuudeleilla ja iltaisin wokilla.

Maisemat olivat todella upeat ja paatimme tehda yhtena paivana suositun noin 24 km vaelluksen ylavirran Yangdin kylasta takaisin Xingpingiin. Matkustimme bussilla Yangshuon kautta reitin lahtopaikalle (pari tuntia) ja "hieman" jo hihastaroikkujiin tuskastuneina paasimme lopulta matkaan. Tarkoitus oli seurata polkuja joen rannassa, mutta Hello Bamboojen johdosta aloimme valita hieman ylemmas kallioille johtavia reitteja.





Taalta loytyi uskomattomista paikoista idyllisia laitumia, hedelmatarhoja ja viljelyksia. Pieniin kyliin ei johtanut muuta tieta kuin jyrkkien seinamien valeissa kulkevat patikkapolut.



Ihastelimme nakymia ja jatkoimme matkaa omasta mielestamme oikeaan suuntaan. Soimme evasta pienen jarven rannassa keskella pystysuoria seinamia.



Jossain vaiheessa alkoi kuitenkin polkujen suunta huolestuttamaan. Minkaanlaisia karttoja ei alueesta ollut olemassa, mutta auringosta paatellen olimme etaantymassa joesta. Aloimme kulkea pienempia oikeampaan suuntaa kulkevia polkuja, mutta ne poikkeuksetta pienenivat olemattomiin ja jouduimme palaamaan samoja jalkia takaisin.



Nyt alkoi jo ainakin Matiasta huolestuttamaan vaelluksen kulku. Kello alkoi jo olla paljon ja pimea saapuisi parin tunnin paasta. Varovainen arvio saman reitin kavelemisesta takaisin joen rantaan oli juuri tuo pari tuntia. Jyrkkien polkujen kulkeminen pimeassa ei juuri houkutellut, lisaksi varustelumme oli hieman puutteellinen, juomavesi oli loppu. Olimme suunnitelleet taydentavamme sita matkan varrella, joen rannalla kun oli kauppiaita pilvin pimein. Aloimme painaa pikamarssia takaisin koko ajan kelloa tarkkaillen. Hatasuunnitelmana oli jo johonkin kylaan jaaminen ja yosijan pyytaminen, jos pimea paasisi yllattamaan. Yhdessa kylassa eras pikkupoika tarjosi sentaan onneksi vetta juotavaksi ja matka jatkui paremmissa voimissa.



Vauhtimme oli ollut sen verran nopeampi kuin aamulla, etta paasimme lopulta joen rantaan puolisen tuntia ennen auringonlaskua. Nyt Hello Bambookin alkoi jo kelvata. Tingimme lopulta saadyllisen hinnan lauttamatkasta takaisin majapaikkaamme Xingpingiin.



Matka kesti noin tunnin, josta puolet pimeassa. Lauttakuski jatti meidat hieman kylan ylapuolelle, turistien kyydittaminen pimeassa ei liene ollut ihan laillista... Vasyneina kavimme vakipaikassamme wokilla ja oluella ja suuntasimme erittain tarpeelliseen suihkuun.

Viimeiset pari Xingpingin paivaa levyttelimme hostellin kattoterassilla ja sivujoen rannassa, jossa paikalliset sahkokalastajat harrastivat ammattiaan.



Viimeisen illan kunniaksi soimme hostellin alakerran baarissa ensimmaiset pizzat kolmeen kuukauteen ...edelliset oli nautittu Jekaterinburgissa elokuun puolella. Kylla maistui hyvalle kylman oluen kera.

Saaennuste alkoi luvata sadetta seuraaviksi paiviksi ja paatimme kayttaa ajan matkustamiseen. Siirryimme bussilla Guiliniin ja saimme samantien hommattua yojunaliput hard sleeperissa Kunmingiin, Yunnanin provinssin paakaupunkiin. Tanne saavuimme talla kertaa junamatkan jaljilta virkeina. Ensimmaisena paivana kavimme tilaamassa Vietnamin viisumit ja tutustuimme korkeaan ilmanalaan. Kaupunki on noin 2000 m merenpinnan ylapuolella. Tiia totesi ilman ohuemmaksi, kun muutaman korttelin kaupunkikierroksen aikana alkoi heikotus iskemaan. Saa on ollut pari paivaa todella kylma ja hieman kostea, mutta nyt alkaa nayttamaan taas paremmalta. Huomenna lahdemme tutustumaan kaupunkiin kunnolla sveitsilaisen Rogerin kanssa, jonka tapasimme Xingpingissa. Kaveri on asunut Kunmingissa puolitoista vuotta ja on lupautunut oppaaksi. Lisaa siis tasta paikasta jatkossa.

T: Me jo melkein kiinalaiset

PS. Opettelin parilta paikalliselta kaverilta todella hyvan kolmen pelaajan korttipelin. Taman kanssa saa aikaa tulevaisuudessa kulutettua mukavasti.

PPS. Pari huomiota Kiinasta: Ennakko-odotukset eivat ihan ole pitaneet paikkaansa. Maa tuntuu menevan kovaa vauhtia eteenpain, joskaan ei ole tullut ennen kaytya, mutta tunne on tallainen. Hairitseva spaddun sauhuttelu on minimaalista. Harvat polttavat julkisesti, tupakointikieltoja on kaikkialla ja niita paasaantoisesti noudatetaan. Polkupyorat ovat kaupungeissa jo vahemmistona skoottereiden keskella ja naista arviolta 99% on sahkomoottorilla kulkevia. Ilmanlaatua yritetaan parantaa myos mm. linja-autojen osalta silla,etta kuskit sammuttavat koneen aina, kun pysahdys on muutamaa sekuntia pidempi...

Shanghaista Kunmingiin ei ihan suorinta tieta, osa I

Taalta loytyi vihdoinkin paikka, josta paasee blogiin eli hieman paivitysta tiedossa...

Paadyimme tekemaan ensin mutkan katsomaan kolmen rotkon patoa, kiinnosti nahda tama melkoisen iso rakennelma. Matkustimme Yichangiin yojunalla hard sleeper-luokassa, mika oli ihan mukava kokemus. Vaunu oli verrattavissa Venajan platzkartnyihin, mutta ilman kaytavapunkkia ja olivat riittavan pitkia mukavaan nukkumiseen. Saavuimme siis Yichangiin virkeina iltapaivalla ja bongasimme taksikuskin, joka loysi puhelimen paahan englantia puhuvan kaverin. Taman kautta saimme hommattua halvan hotellin ja seuraavaksi aamuksi kiertokaynnin padolle. Aamulla olimme aikaisin valmiina ja kielitaitoinen kaveri odotti aulassa. Olin jotenkin siina kasityksessa, etta tyyppi tulisi mukaan, mutta kun olimme bussissa kiinalaisten seurassa tyyppi hyppasi ulos. Opas puhui sulavaa kiinaa ja me kuuntelimme melkein yhta sujuvasti. Kierros kesti puoli paivaa ja naimme padon parista suunnasta, kanavan padon ohi ja puistoalueita. Muutama fakta: Yla- ja alapuolen vedenpintojen ero 113 m. Kanavaa pitkin kulkee laivoja viiden sulun kautta kaksi rinnakain kumpaankin suuntaan, mika tekee siita suurimman maailmassa nostokorkeuden ja lapikulkevan tonnimaaran mukaan. Sahkoa puskee 26 kpl 700 MW turbiinia... Karmea kompleksi :)


Kanavaa, muutama paatti kulkemassa alaspain



Pato ylapuolelta. Hieman oli taas savusumua ilmassa...



Pato alapuolelta. Taman lahemmas emme ikava kylla paasseet, olisi ollut hauska katsoa lahempaa. Eika pommejakaan varmaan ollut kenellakaan taskussa, kun alueelle piti kulkea metallinpaljastimen lapi :)


Yichang oli muuten ihan mukava kaupunki, mita nyt ehdittiin parissa paivassa nahda. Taalla tunsi olevansa todella ulkomailla. Yhtaan toista lansimaalaista ei nakynyt ja englantia ei kuultu aamuisen kaverin jalkeen. Syotiin nuudelihassakoita, riisihassakoita ja torkean halpoja grillivartaita (olikohan rottaa, maksoi yhden yuanin varras?). Sen verran oli kuitenkin savuista, etta illalla sai kaivaa mustaa tohnaa nenasta.


Paikallinen apteekki, ei ikava kylla ollut tarvetta millekaan, kai.


Paadyimme jatkamaan aika pian matkaa ja ostimme junaliput Liuzhouhun tarkoituksena jatkaa Yangshuohon katsomaan kuuluisia kalkkikivikallioita. Talla kertaa ainoat paikat jaljella olivat hard seat-luokassa, mutta meneehan se 15 tuntia niinkin...

Hard seat oli nimensa mukaisesti aika hardia istumista :) Hirveassa tungoksessa piti junaan angeta ja etsia oma paikkansa. Puolet ihmisista vaikutti olevan ilman paikkalippuja, joten aikamoista saatamista oli puolin ja toisin. Meidan paikat olivat eri puolilla vaunua ja Tiialla oli aika ongelma saada rinkalleen sailytyspaikkaa. Anovalla katseella pyytaen Tiia sai eraan herrasmiehen yrittamaan rinkan tunkemista ylahyllylle, mutta ei se sinne sitten sopinut. Ainut keino oli tunkea rinkka penkin alle, mutta lattia oli todella limainen ja saastainen. Onneksi Matias muisti etta mukaan oli pakattu parit jatesakit, jollaiseen sitten kapsakki sullottiin. Saimme myos jarkattya loppujen lopuksi vierekkaiset paikat, ettei tarvinnut torkkua kenenkaan ventovieraan olkapaahan nojaten.

Penkit eivat ihan kaikista mukavimmasta paasta olleet. Selkanojat olivat ihan tikkusuorat eika jalkatilaa ollut nimeksikaan, koska vastapaata istui myos porukkaa, joten saaret sulavasti solmussa siina istuttiin. Meilla oli onni istua kahden hengen penkissa. Toinen vaihtoehto olisi ollut kaytavan toisella puolella kolme rinnakkain. 15 tunnin jalkeen oli paikat hieman jumissa eika unta oikein saanut kuin hetkeksi silloin talloin.

Kasittamatonta oli halvimman luokan uskomaton saastaisuus. Ihmiset heittivat kaiken lattialle ruuan tahteista lahtien! Valilla joku kavi lattiaa lakaisemassa, mutta ei siina kauaa mennyt kun sama siivo vallitsi. Oli mielenkiintoista katsella kun vieressa istuva nuori mies jarsi jonkun linnun jalkaa niin etta luun palaset ropisivat suupielesta lattialle. Tunnelma muuten oli rento ja mukava ja lyhyemmille patkille hard seat-luokka on ihan varteen otettava vaihtoehto, on meinaan torkyhalpa :)

Vahan ennen maaranpaata tuli joku mies kysymaan josko haluamme jatkaa Guiliniin, johon vastaus oli myontava. Aamuviidelta pyyhalsimme joukon jatkona juna-asemalta bussiin, joka tuntui luxukselta junan jalkeen. Parin tunnin ajon jalkeen saavuimme Guiliniin, jossa oitis etsimme jotain syotavaa kurnivan vatsan hiljentamiseksi. Likaisina ja vasyneina aloimme miettimaan miten paasisimme Yangshuohon. Johan siihen sitten jostain tupsasti emanta, joka kysyi, etta tahtoisimmeko Yangsuohon? Kasittamatonta...mitaan ei ehdi itse sumplimaan. No lahdimme tadin matkaan, vaikka hinta kyydille tuntuikin aika huimalta. Bussiin paastyamme huomasimme jalleen olevamme umpikiinalaisessa turistibussissa. Bussi kiersi kaikki mahdolliset lahiympariston nahtavyydet ja lisaksi hintaan kuului viela todella runsas ateria...ei hinta enaa tuntunutkaan kovalta. Oli oikein mielenkiintoista olla mukana Kiinalaisten turistien matkassa ja nahda miten matkailu taalla hoidetaan.


Nahtavyyksia: lohikaarmeluolan sisaankaynti



Nahtavyyksia: lounasravintola, zoomaa kylttiin :)



Nahtavyyksia: vanha kalastajakyla, jossa BILL CLINTON oli kaynyt


Jokiristeilylta palatessamme paatimme, etta nyt riittaa. Olimme oikein mukavan oloisessa pikkukylassa, josta loytyi edukas hostelli. Paikka oli Xingping ja sinne siis jaimme emmeka menneetkaan Yangsuohon.



Xingpingin kuuluisaa maisemaa. Juuri talta kohdalta on otettu kuva 20 yuanin setelin taustaksi, kuten kuvasta nakyy.

Shanghain sateissa

Kuten otsikosta nakyy, paasimme Kiinaan ja asemapaikkana talla hetkella on Shanghai.

Koreasta lahtiessamme jatimme haikeat jaahyvaiset monelle uskomattomalle tyypille seka makunystyroita hyvailevalle ruualle. Viimeinen Korean paiva aloitettiin parin tunnin kylpysessiolla yleisessa kylpylassa. Kylpeminen on Koreassa tarkea juttu ja se suoritetaan hyvin ja perusteellisesti. Miesten ja naisten puolet ovat erikseen, luonnollisestikin. Pukuhuoneessa kuuluu itsensa silkaista kelteisilleen ja siita sitten siirtya pesutiloihin, jossa jynssataan kaikki mahdolliset paikat. Jos haluaa, lisamaksulla saa itselleen jynssaajan. Jynssayksen jalkeen pulikoidaan erilampoisissa altaissa ja istuskellaan hoyrysaunoissa mahdollisimman kauan. Joissain kylpyloissa voi jopa yopya, mutta me emme moiseen talla kertaa ryhtyneet. Ilta menikin sitten pienimuotoisen biletyksen merkeissa. Illan satoa oli kuvasarja, jonka vuoksi Tiia ei enaa suostu kuvattavaksi...

Soulista sitten tulimme laivalla tanne Kiinaan, Qindaoon. Qindaossa vietimme pari paivaa, jonka jalkeen junailimme itsemme Shanghaihin. Valitettavasti Shanghain tutkiminen on jaanyt aika suppeaksi sateisen kelin ja Tiian flunssan takia. Ensimmaisina paivina oli aikamoiset savusumut kaupungin ylla, joten nakyvyys oli hyvinkin huono ja valilla tuntui etta keuhkot huusivat armoa... Ruoka on ollut todella hyvaa ja erittain halpaa! Ja ihmiset poikkeuksetta ystavallisia vaikka yhteista kielta ei oikein aina loydy. Pariin otteeseen ollaan tormatty opiskelijaporukoihin, jotka innoissaan kavivat juttusille saadakseen vahan harjoitusta englannin osaamiselleen.


Shanghain maamerkkeja


Lisaa Shanghain maamerkkeja, huomaa flunssainen tytto alaoikealla


Tiialle jai ikavat muistot farkkuostoksilta.... myyjatytot sanoivat, etta valitettavasti tasta farkusta ei ole isoja kokoja......

Viime paivat olemme asustaneet mukavassa (vaikka hieman kalliissa) hostellissa, josta loytyi pieni punttisali. Matias on viettanyt onnellisesti aikaa painojen parissa kolmena iltana perakkain ja se tuntuu.. On tullut siihen johtopaatokseen, etta painovoima on Kiinassa huomattavasti suurempi isosta ihmismassasta johtuen.

Huomenna jatamme Shanghain, koska taallakin on kylma. Etenemme kolmen "gorgen" tietamille jattipatoa katsomaan. Siita sitten pikavauhtia etelaan paamaarana Yunnan.

Projektina etela

Koreassa ollaan aikaa vietetty palttiarallaa parisen viikkoa. Todella mukava maa, mutta valitettavasti taalla on jo melko kolea syysilma valloillaan, joten talla kertaa vierailu tassa maassa jaa aika lyhyeksi. Kiinan viisumit pitaisi saada torstaina (siis huomenna) eli sinne siis matka vie lahipaivina. Peking ja kiinan muuri taitaa jaada meilta valiin, koska etelaan on paastava. Alkaa kohta vaatetus olemaan riittamaton naihin keleihin :) Viisumien hommaaminen oli perinteisesti hieman saatamista. Ensimmaiseksi menimme Kiinan lahetyston eteen palloilemaan (tanne oli netissa ohjeistus...), mutta vartijat kaannyttivat meidat toiselle puolelle kaupunkia lahetyston toiseen pisteeseen, josta viisumit myonnetaan. Toisessa paikassa oli sitten portin ulkopuolella lappu, jonka mukaan lahetysto ei enaan myonna viisumeja ulkomaalaisille (paivatty 2007..) suoraan, vaan ainoastaan matkatoimistojen kautta. Saataminen alkoi onneksi loppumaan; paikan kieppeilla partioi lauma matkatoimistojen sisaanheittajia, joista yksi sai meista asiakkaat korea-englanti-venaja-selostuksellaan. Toivotaan vaan, etta viisumit ovat huomenna valmiina...

Ensimmaiset paivat Koreassa vietettiin Pusanissa. Tosin parin kuukauden jatkuva reissaaminen alkoi ilmeisesti vaatimaan verojansa, koska kolme paivaa meni enimmissa maarin nukkuen ja syoden. Meilla oli huone motellista, joka sijaitsi ihan Pusanin kuuluisan kalatorin kupeessa. Kalatorin lisaksi lahistolta loytyi lukemattomia pikku ravintoloita. Loysimmekin ihan motellin vieresta mukavan ravintolan, jossa kaytiin pariin otteeseen grillaamassa. Poydassa oli oma grillintapainen ja siina sitten sai itse grillata lihaa ynna muuta lisuketta. Ihastuttiin kylla todella kovin takalaiseen ruokaan. Taalla on tapana tuoda tilatun annoksen lisaksi monta erilaista pikku annosta ja ideana oli yhdistella kaikkea ja saada aikaan uusia makuelamyksia. Grilliateria maksoi yhteensa 12 000 wonia eli noin 7 euroa...ei paha, vai mita? Ruoan tilaaminen oli alkuun vain hieman hankalaa yhteisen kielen puutteen vuoksi, listat kun tuppavat olemaan koreaksi. Nyt alkaa kuitenkin jo helpottamaan, korea on oikeastaan aika helppo kieli, ainakin lukea. Koko teksti koostuu vain 24 merkista. Muutamat sanat kun osaa loytaa, saa syotavakseen yleensa ainakin osittain sita mita haluaa..

Kuvia ei jostain kumman syysta tajuttu ottaa kuin vasta asemalla junaa odotellessa. Harmittaa vahan, koska motellin lahikujat olisivat kylla olleet kuvaamisen arvoisia kaikkine pikku ruokakojuineen ja mummoineen paivineen...

Pusanista siirryimme junalla sitten suoraan Souliin. Paadyimme todella viihtyisaan hostelliin, Bong House nimeltaan. Henkilokunta on osittain taysin mielipuolta, positiivisessa mielessa :) Eras nimelta mainitsematon on kylla varsinainen persoona ettei paremmasta valia....


Bong Housen henkilokuntaa Halloweeninvieton merkeissa. Vasemmalta Mr. Bong, Joku Tyyppi, Kevin (nimelta mainitsematon persoona)


Taalla ollaan kierrelty kaupunkia ympariinsa. Yksi paiva vietettiin Japanissa tapaamamme kanadalaisen hemmon kanssa seka hanen paikallisen ystavansa. Kaytiin Soulin tornissa ihastelemassa nakoaloja ja paikallinen oppaamme kierratti meita vahan siella sun taalla.


Maisemaa Seoul Towerista


Paras kokemus oli kylla ehdottomasti se, kun lahdimme viereiselle luonnonsuojelualueelle patikoimaan. Alueella on monia todella upeita kukkuloita, joista valitsimme umpimahkaan yhden, jonka huipulle kiipesimme. Kiipeaminen oli kova urakka, valilla piti vaijereista kiinni pitaen kiskoa itseaan ylospain, mutta nakoalat olivat uskomattomat! Jalleen tosin ajoitus meni todella viimetippaan; paastyamme alas tuli samantien pimea.


Maisemaa matkalla huipulle, ihme paikkoihin ne ovat temppelinsa rakentaneet


Tassa poseeraamme viela hyvissa voimissa valloitettuamme huipun


Ihmiset taalla Koreassa ovat kylla mahdottoman ystavallisia ja mukavia!!! Korealaiset ovat jollain tavoin avoimempia Japanilaisiin verrattuna. Eraalla metromatkalla jouduttiin koululaisten saartamaksi, kun kaikki halusivat vuorollaan puhua englantia. Hellyyttavia lapsukaisia :)

Laitetaan muutama kuva, kunhan saadaan kortinlukija toimimaan jossain koneessa. Tietotekniikka on kivaa, varsinkin kun virheilmoitukset tulevat koreaksi.. Ja sampopankki voisi painua *******. Aika kauan meni, ennenkuin loytyi paikka, josta paasi verkkopankkiin ja sai luottokorttilaskut maksettua. Suoraveloituksethan ovat jostain syysta menneet pois paalta, eika niita saa paalle ainakaan netin kautta, vaikka olisi sopimusnumerot, yms.. Hitto, kun oli vaan niin laiska, ettei jaksanut vaihtaa lafkaa.

Riittaa valitus, tama talla kertaa, Me

Fukuoka part II

Viimeista iltaa Japanissa... Tata maata tulee varmasti ikava. Kuukausi on mennyt lahes stressittomasti, vaikka kielta ei hallitse ja matkaa on kertynyt. Kaikki on niiiin helppoa. Ja kaunista. Ja mukavaa. Ja kaikki toimii viimisen paalle hyvin ja kitkattomasti.

Nama pari paivaa vietimme aboriginaalien viikonlopunviettotapojen merkeissa. Lauantaina kavimme seuraamassa venekilpailuja Kyotei-stadionilla. Paivan aikana on 12 kuuden veneen lahtoa ja paljon vedonlyontia. Panostimme muutamia satasia normaalilla tuloksella, kaikki meni... Taisimmme olla tuhatpaisen pelaajajoukon ainoat ulkomaalaiset, mika teki koko jutusta entista hienomman. Japanilaiseen tapaan vedonlyonti tapahtui automaateilla, joiden kayton meille opetti paikan todennakoisesti ainoa englantia puhuva kaveri. Mahdolliset voitot olisi saanut myos lunastaa automaatista, mutta tata vehjetta emme oppineet kayttamaan.


Kahdennentoista lahdon alkukiihdytys. Jos jotakuta kiinostaa lisainfo: www.fukuoka-kyotei.com


Illalla satuimme vahingossa todistamaan juhlaa, jonka kunniaksi kaupungille sytytettiin tuhansia kynttilalyhtyja. Tapahtuman kohokohta oli eraan temppelin pihalle kasattu kuvio, joka tana vuonna esitti merrenneitoa.


Paperilyhdyista kasattua pyrstoa.


Sunnuntain vietimme Ohori puistossa istuskellen, josta loytyy mm. parin kilometrin ymparysmittainen lampi. Lammessa majaili saarellinen merimetsoja ja vedessa uiskenteli kilpikonnia ja valtavia karppeja.


Sunnuntain lukuhetki, Hostellilta loytyneen Mark Twainin viimeisia sivuja.


Huomenaamulla matka jatkuu siis Pusaniin. Vaikka taalla on viihtynyt, tekee toisaalta mieli myos jatkaa matkaa. Koreakin on varmasti kiva maa ja hintatasokin on hieman lompakkoystavallisempi. Hieman pelottaa laskeskella ensi viikolla Japanin matkabudjettia, saattoi menna jonkunverran yli suunnitellun... Taalla tuli lisaksi tehtya muutamia hankintoja, joista viimeisemmat seuraavassa kuvassa.


Normaalin sekasotkuan keskella uutta: Tiian kauhtana ja kaulanauha seka Matiaksen paikallista tyomiesmuotia edustavat housut. (huomaako kukaan mitaan muuta?)


Sayonara Japani, toivottavat hyttystensyomat

Fukuoka part I

Parin paivan fiiliksilla ollaan taas vaihteeksi todella hienossa kaupungissa. Taalla on hieman samanlainen ilmapiiri kuin Toyamassa, jonne ensimmaiseksi talla saarella osuttiin. Paljon puistoja, kavelykatuja ja paikkoja jonne voi istahtaa katselemaan ymparistoa. Kaikkialla on siistia ja huoliteltua. Paljon vetta; joki virtaa kaupungin lapi ja pohjoisessa on meri. Keskustasta loytyi viela keinotekoinen pieni kanaali, jonka paalle on rakennettu futuristinen ostoskeskuskompleksi (Canal City). Taalta loytyi mm. muumileipomokahvila mainoslauseineen "Kaikki hauska on hyvaa vatsalle" selkealla suomen kielella...



Jokiranta on muutenkin todella idyllinen paikka. Taalla olemme pitaneet kavelysta taukoa joka paiva ja illalla testasimme paikallista katukeittiota, Yataita. Grillattu suoli oli ihan syotavaa, mutta hieman hintavaa. Halvemmalla safkaa saa pikkuravintoloista, joissa paikallisia kay lounaalla tai iltapalalla..


Ramen-pojat, suolenkappaleet ovat ikava kylla rajautuneet kuvan oikean laidan ulkopuolelle


Joenrantamaisemaa ilalla


Tanaan kavimme Momochi-biitsilla karyttamassa nahkaa. Paiva oli suomalaisittain lammin, aurinko paistoi pilvettomalta taivaalta, +24 astetta. Ranta oli autio muutamaa pipoon sonnustautunutta paikallista lukuunottamatta. Katsoivat meita kuin seinahulluja, kun kiskaisimme vaatteet paalta ja laitoimme pitkalleen pyyhkeelle. Kaivoivat valkotakkisten numeron kannykastaan viimeistaan siina vaiheessa, kun sukelsimme lokakuiseen mereen uimaan. Vesi oli siedettavaa, reilusti yli kahdenkymmenen asteen, mutta naytti kelpaavan vain suomalaisille. Ranta oli aika muhkea, hiekka alkoi kaytannossa pilvenpiirtajien　juurelta.


Pari patsastelijaa tuulisella rannalla..


Pikkuhiljaa alkaa kuitenkin taalla kaymaan aika vahiin. Varasimme laivaliput Koreaan maanantaiksi. Japanista ei tekisi viela mieli poistua, mutta talvi tulee ja sita emme halua Pohjois-Kiinassa kokea. Pakko siis alkaa siirtymaan mantereen suuntaan. Taalla ehdimme hengata viela pari paivaa ja siita toivottavasti tulee hieman tekstia tannekin ennnen maan vaihtoa.

Terveisin Me kaksi

Kioto tuli nahtya

Kioton yossa


Otsikon mukaisesti Kioto tuli siis nahtya :) Melkein viikko siella tulikin pyorittya ja nyt alkaa temppelikiintio olla taynna, ainakin kuulemma Matiaksella (...taalla Fukuokassa tosin olisi temppeli jossa on Japanin suurin puinen buddha-patsas...Tiia ehka tahtoo nahda sen). Alunperinhan meinattiin skipata koko Kioto, mutta kun kaikki jokapuolella kaskivat sinne menemaan, niin olihan se mentava. Temppeleita, pyhakkoja ja muita vanhoja rakennuksia oli joka puolella eika todellakaan nahty niista kuin murto-osa, mutta ihan tarpeeksi kuitenkin. Ikavaa Kiotossa oli valtava turistien maara mika ehka oli yksi syy kyllastymiseen. Tiialle iski ensimmaista kertaa koti-ikava kaameassa turistitungoksessa Kultaisen paviljongin luona. Paviljonki oli kuulemma ehdottomasti nakemisen arvoinen, joten eraana kauniina paivana sinne siis menimme. Pettymys oli suuri. Yleensa temppeleitten ymparilla on puitoalueita, missa voi rauhassa kavella ja kierrella, mutta Kultaisen paviljongin alueella meni yksi ainut aidattu kaytava, jota pitkin piti edeta turistivirran vietavana...... moisen jalkeen olisi maistunut saunailta Saimaalla ;)


Tiia haaveilemassa saunan jalkeen kalliolla istumisesta (taustalla kultainen paviljonki)


Pari viimeista paivaa vietimmekin kaupungin lapi kulkevan joen rannalla istuen auringossa ja katsellen ihmisia seka eritoten haikaroita (oli harmaahaikaraa, jalohaikaraa ja viela lisaksi paria muuta erilaista haikaraa) ja muita lintuja mita ymparilla sattui porraamaan. Erittain rauhoittavaa....koti-ikavakin meni jo.


Jokimaisemaa



Muutama erityyppinen haikara kalastamassa sillan juurella. Tata touhua seuraten kulutimme tovin, jos toisenkin.


Alunperin meidan piti jatkaa matkaa eteenpain jo paria paivaa aiemmin, mutta kohdalle sattui juuri sopivasti monta pyhapaivaa, jotka nostivat bussien hintoja. Tuli siis halvemmaksi yopya Kiotossa pidempaan. Varasimme bussiliput valmiiksi ja vasta sen jalkeen kysyimme olisiko hostellissa tilaa meille viela kahdeksi yoksi. Tilaa loytyi ainoastaan yhdeksi yoksi ja pyhapaivien johdosta koko kaupunki oli tupaten taynna eika missaan muussakaan majapaikassa tuntunut olevan enaa tilaa. Tiia soitti lapi kaikki kohtuuhintaiset hotellit ja hostellit, mutta aina tuli sama vastaus: "No rooms, we are sorry." Katselimme jo sillan alustoja silla silmalla, etta mika olisi mukavin yopaikka (parhaat oli kylla jo valitettavasti varattuja). Hostellin henkilokunta tosin ei halunnut meita sillan alle ajaa ja sinnikkaan japaninkielisten nettisivujen selailun tuloksena meille jarjestyikin yosija guesthousesta, joka tosin oli tarkoitettu pitempiaikaisille vieraille. Makuupusseille ei siis vielakaan tullut kayttoa...

Omituista oli huomata, kuinka innokkaita useimmat ulkomaalaiset (etenkin miehet) olivat geishoja nakemaan. Kiotossa on kaupunginosa, missa geishoja voi nahda, ja useimpina iltoina lauma turisteja istuu kadun reunalla kamera valmiina odottamassa josko moinen "kummajainen" tulisi kohdalle... me jatimme talla kertaa valiin. Matias naki kaksi geishaa juna-asemalla eika se kuulemma herattanyt mitaan elamaa suurempia tuntemuksia...mysteeriksi jai siis tama turistien intoilu.


Tokion patkasta jai viela mainitsematta kuuluisilla kalamarkkinoilla vierailu. Kavimme katsastamassa paikan viimeisena aamuna (aikaisin..). Jaiset tonnikalat olivat kylla nakemisen arvoisia, kuten muutkin meresta nostetut kummajaiset. Ongelmana vain tassakin paikassa oli liian suuri tollistelijoiden maara. Kauppiaiden valissa ja ymparilla pyori ahdistava lauma lansimaalaisia kameroiden kanssa (yritimme olla kuulumatta tahan joukkoon ja poistuimmekin melko pian takavasemmalle) ostamatta mitaan. Jai fiilis, etta japanilaiset ovat liian kohteliaita sanoakseen mitaan, mutta toivottivat ajatuksissaan turistit helvettiin..


Tonnikalafileiden valmistusta Tokiolaisittain.



Samaisten kalojen siivuja kulkemassa kalatiskien suuntaan.

Tokioon jai viela hinku. Vaikka emme yleensa isoista kaupungeista hirveasti valita, kumpikin tykastyi kovin tahan paikkaan. Jossain vaiheessa taytyy jarjestaa muutama kuukausi aikaa kunnollisempaan tutustumiseen.

Nyt viettelemme jonkin aikaa toivottavasti turistikoyhemmassa osassa Japania ja suunnittelemme siirtymista taas mantereen puolelle Koreaan...

T: Yobussin vasyttamat reissaajat.

Terveisia Tokiosta!!!!

Nakoalaa paikallisjunan ikkunasta


Taalla sita ollaan oltu jo 4 paivaa. Huominen paiva on viela aikaa kierrella paikkoja ja sitten matka jatkuu yobussilla kohti Kiotoa. Ottaen huomioon, etta ollaan maailman suurimmassa kaupungissa, jossa on asukkaita suurinpiirtein 35 miljoonaa, on 4 paivaa taysin riittamaton aika, mutta etelaan on suunnattava ennen talven tuloa.

Tultiin tanne Kawaguchikosta bussilla, joka osoittautui junaa halvemmaksi. Netista loydettiin mukavan edullinen hostelli Asakusasta, jonne sitten juututtiin koko Tokion vierailun ajaksi (Alunperin varattiin pedit vain kahdeksi yoksi, mutta meno ja meininki olikin sen verran mukaansa tempaavaa, etta otettiin kolme yota lisaa). On todellinen helpotus, etta taalla juna- ja metroliikenteen pysakkien nimet on aina myos englanniksi. Ilman sita olisi ollut todella tuskaista sukkuloida lukemattomien eri metrolinjojen kautta haluttuun maaranpaahan. Metromeininki on todellakin "hieman" eri maailmasta kuin Helsingissa :) Onneksi ollaan onnistuttu valttamaan pahimmat ruuhka-ajat.

Ensimmainen paiva menikin kokonaan Akihabarassa, kaupunginosassa, josta loytyy jarjeton maara erilaisia elektroniikkakauppoja. Jos sielta ei loyda haluamaansa kojetta, ei sita varmasti olla viela edes keksitty (loytaminen tosin voi olla melkoisen kovan tyon takana...). Ostettiin vahan lisaa muistia valokuvia varten ja silmat ymmyrkaisina kaytiin ihmettelemassa mm. monikerroksista "peliluolaa", joka oli pullollaan erilaisia peliautomaatteja. Meteli oli sisaanastuessa todellakin korvia huumaava!

Illalla liityimme muutaman samassa hostellissa asuvan tyypin joukkoon ja menimme illalliselle sushi-ravintolaan, semmoiseen jossa annokset liikkuvat liukuhihnalla ja siita sitten vaan valitaan mita mielitaan ja lasku tulee lautasten maaran ja varin mukaan (annosten hinnat naki lautasen varista). Todella hyvaa!!! Lohi kohosi ehka ylitse muiden. Sushin syonnin jalkeen koukattiin tietenkin kaupan kautta ja ostettiin vahan sakea ja pari olutta. Ilta menikin sitten mukavasti hostellilla erilaisia peleja pelaillen ja sakea nauttien....illan edetessa pelitkin muuttuivat mielenkiintoisemmiksi...

Seuraavan paivan missio oli loytaa Tiialle uusi napakoru (vanha huuhtoutui viemariin). Suuntasimme kulkumme Harajukuun ja Shibuyaan. Sielta loytyi myos muotitietoisimmat nuoret. Erehdyksessa paadyimme 8 kerroksiseen tavarataloon, jossa myytiin ainoastaan muotivaatteita nuorille naisille. Pakokauhu iski valittomasti! Muotivinkkina sanottakoon, etta tana syksyna trenditietoisella naisella tulee olla karvahattu...(isoisan vanha karvareuhka ei kuitenkaan ihan aja samaa asiaa). Lahistolta loytyi vastaavanlainen myos miehille, mutta kiersimme sen kaukaa. Taalla tuntee kylla itsensa niin metsalaiseksi...ihmiset, varsinkin nuoret, panostavat ulkonakoonsa todella paljon ja ovat viimeisen paalle huoliteltuja. Jokainen pienikin yksityiskohta on tarkkaan mietitty. Loysimme napakorun ja paatimme poistua takavasemmalle....

Matias oli nettia selaillessaan tehnyt sellaisen huomion, etta Tokiossa oli juuri nyt meneillaan AIG-Open tennisturnaus ja etta Jarkko Nieminen pelaisi torstaina....vaikea siis varmaan arvata mita oli torstain ohjelmassa. Aamupaivalla suuntasimme tenniskenttien lahituntumaan aikomuksena ostaa liput Jarkon peliin. Lippuluukulle tosin oli aivan jarjettomman pitka jono ja kun henkilokuntaan kuuluva miekkonen tuli sanomaan etta lippuja ei enaa sille paivalle myyty, meni Matias apeaksi. Emme kuitenkaan lannistuneet, koska oli vaikea uskoa, etta pikkukentille (jollaisella Jarkkokin pelaisi) olisi liput loppuunmyyty. Parin kyselyn kautta lopulta selvisikin, etta loppuunmyynti koskikin vain paakenttaa. Kaksi kohtuuhintaista (n. 13 e lipusta, jolla sai katsoa koko paivan peleja muilla paitsi paakentalla) lippua kadessaan Matiaksen apeus muuttui aurinkoiseksi hymyksi. Jarkko tosin havisi kolmannen kierroksen pelinsa, mutta voitti myohemmin nelinpelin, jonka paatteeksi saatiin Jarkkokin kuvaan....

Tiia kentan laidalla


Tanaan oli jotenkin vasynyt ja veltto olo molemmilla. Paatimme katsastaa Tokion akvaarion, mika olikin hintansa vaarti, vaikka Tiia jaikin kaipaamaan oikein suuria haikaloja. Akvaariossa oli kuitenkin mm. kasittamattoman kokoinen allas, jossa ui parvi sinievatonnikaloja (todella isoja). Huomenna olisi aikomuksena etsia joku kiva puisto ja olla vaan potsojollaan mikali ilma on yhta aurinkoinen ja lammin kuin viimeiset pari paivaa. Parit temppelit ehka voisi katsastaa, mutta samalla tavalla ei kylla hotkyilla ympariinsa kuin tahan asti. Illalla kymmenen aikoihin lahtee yobussi Kiotoon ja seuraavat tunnelmat tulevatkin sielta suunnalta.

Tonnikala-altaalta


(Talla kertaa nappaimiston takana Tiia....jolla on vielakin jalki niskassa ampiaisenpistosta...taalla ampiaisetkin ovat paljon suurempia kuin siella kotona; silmien vali ainakin kaksi metria ja piikki kasivarren paksuinen....silta se ainakin tuntui...)

Viela taalla

Vaihdettiin asuinpaikkaa samassa kaupungissa (Kawakuchiko) ja saatiin netti kayttoon hieman pidemmaksi aikaa :)


Tassa se nyt sitten on aseman takana. On meilla kuvia, joissa on Tiiakin, mutta niita ei kuulemma saa ilmeiden takia julkaista.


Tana aamuna oli sen verran kirkasta, etta saatiin vuori kuvattua, katsotaan koska kuvat eksyvat naille sivuille... Tanaan kierrettiin Tiian mieliksi luolia ihan kolmin kappalein. Fujin rinteilla niita riittaa. Naista paras oli lepakkoluola, jonka ulkopuolella oli Batman-juliste-nayttely?! (Luolassa piti vallan menna kypara paassa, sen verran matalia oli kaytavat paikoin...ihan melkein nelinkontin piti edeta...(Tiian huomautus)) Matiaksen mieliksi kaveltiin laavakentille kasvaneessa metsassa ja kiivettiin kolmelle eri huipulle, joista kolmas ja korkein oli 1355m (Tiialle olisi jo kaksi edellistakin riittanyt). Nyppyloilta laskeuduimme alas jarven (830 m merenpinnasta) rantaan (Laskeutuminen tapahtui pusikossa, jossa rinne oli paikoin todella jyrkka ja polun piennar sen verran pehmea ettei kannattanut antaa jalan lipsahtaa...(Tiian huomautus)) viimeisten paivansateiden aikoihin. Alkoi jo hieman huolestuttamaan jyrkkien rinteiden kapuaminen, pimea kun tulee taalla todella aikaisin ja akisti. Puoli kuuden aikoihin me olimme onneksi tien varressa ja aurinko horisontin alapuolella. Hyva paivamatka tuli varmaan kaveltya, lahdimme liikkeelle kymmenen aikoihin ;)


Viimeisen huipun paalla, viela oli virtaa poseerata. Tasta meni viela reilu tunti pienta ja jyrkkaa polkua alas.


Huomenna yritetaan keksia mahdollisimman edukas tapa siirtya Tokion suuntaan, tanne on luvattu sadetta pariksi seuraavaksi paivaksi, eika lampotilakaan ole enaan kovin trooppinen (tanaan oli hiton kylma, jotain 13 astetta).

T: Pollo ja Saivare