Phu Quocin paratiisisaarella

Pohjanmaalaisen yleison pyynnosta laitetaan hieman lisaa rantakuvia ja rantatarinoita :)

Paadyimme viettamaan viimeisia Vietnamin paivia siis Phu Quocin saarelle, joka on aivan Kambodzan rajan tuntumassa ja paikallisestikin kuuluisa rantalomakohde.



Duong Dongin kaupungin maisemaa iltasella


Kaikkialla oli varoiteltu, etta hotellit ovat taynna Tetin laheisyyden takia, mutta tilaa tuntui loytyvan useastakin paikasta ja jarkevilla hinoilla. Rannalla lohoilya piristimme yhtena paivana vuokraamalla skootterin, jolla kiertelimme (Matias kuskina ja Tiia kauhusta jaykkana pelkaajan paikalla) etelapuolen teita ja ajelun lomassa makoilime vaihteeksi taysin tyhjalla rannalla.



Luotettavan oloinen sorateiden kuningas tuliteran skootterin vierella.



Ranalla makoilua. Hiekkaa oli kymmenia kilometreja, siita oli helppo valita rauhallinen kohta.


Toisena paivana teimme veneretken lahisaarilla, jossa paasimme snorklaamaan korallien sekaan. Tiia innostui tasta aktiviteetista siina maarin, ettei olisi halunnut lahtea takaisin paasaarelle ollenkaan. Seurauksena muikeiden ilmeiden lisaksi oli kummallakin suhteellisen hyvin karytetty selkanahka...



Snorklausreissun viimeinen etappi oli tammoinen huonohkon oloinen biitsi


Seuraava kohde onkin sitten Kambodza, jonne siirryimme saarella tapaamamme suomalaispariskunnan kanssa, mutta siita lisaa seuraavalla kerralla.



Pikavenekyyti odottaa, hieman nayttaa tuuliselta keli, mutta kaipa tuon nakoinen laite pysyy pinnalla?


T: Edelleen punoittavat Tiia & Matias

Mekongin suistolla

Vihdoin saimme siirrettya itsemme Saigonin ulkopuolelle, tarkemmin My Thon kaupunkiin. Kyseessa on pieni (600 000 asukasta) kaupunki Mekongin suistoalueella. Matka taittui mukavasti linja-autolla hurjaan euron hintaan per naama. Veden aaressa on taas kiva olla pitkahkon kaupungin melussa ja polyssa vietetyn ajan jalkeen. My Thossa (lausutaan muuten mi tho tai my tho tai mai tho tai mei tho... jokaisella paikallisella tuntuu olevan oma versionsa, selvita siina nyt sitten lippuluukulla:
-kaksi lippua Mei Thoohon.
-??
-Mi Tho?
-ai Mai Tho, tottakai, 24000 dongia per lippu, kiitos
Ja sitten kun ollaan hotellilla, niin ensimmaisena tulee: "Tervetuloa My Thoohon!")
kiersimme kaupunkia ja kavimme pakollisella jokiristeilylla katsastamassa nahtavyyksia, mm. kookoskarkkitehtaan, kookosmunkin pagodan ja muut kaverin lievasti sanoen omituiset muistomerkit. Pimean jalkeen etsimme mangroven oksistosta tulikarpasia ja pyydystimme muutaman pulloon, hauskoja otuksia.



Iloinen parivaljakko kanaalia katsastamassa.



Lynchimaista tunnelmaa hotellin ravintolan laituriterassilla. Kylla maistui iso tiikeri hyvalta kun alla hiljaa virtasi Mekong.


Nyt vietamme aikaa Can Thon kaupungissa, joka on suurin Mekongin suiston asutuskeskuksista. Matka tanne ei ollut ihan yhta halpa, testasimme talla kertaa pikkubussia, koska "kuulemma" normibusseja ei enaan sina paivana kulkenut. Tien varresta, jonne olimme motobike-takseilla paatyneet selvisikin, etta matka maksaisikin 600 000 dongia eli noin 30 euroa! Saimme tingittya hinna 500 tuhanteen ja nousimme karvain mielin kyytiin, ei kiinnostanut alkaa saatamaan enempaa, mutta jatkossa luotamme omiin neuvoihin ja virallisempiin linja-autoihin.

Taallakin kavimme taas pakollisella jokiristeilylla ja katsastimme kelluvat torit. Pienella veneella putkuttelimme kahdeksisen tuntia pitkin jokea ja pienia idyllisia kanaaleja. Todella kaunista ja rauhallista, nahka tosin paloi ja aamuheratys oli viidelta, mutta oli sen arvoista.



Kelluvaa toria lahietaisyydelta.



Kanaali.



Liiankin tuttu tilanne matkan aikana. Kuski irroitteli muovipusseja potkurista seitseman, kahdeksan kertaa. Joki ei todellakaan ole puhtaimmasta paasta, mutta luulisi, etta esim. kuvan kaltainen toiminta alkaisi tympimaan siina maarin, etta roskat pidettaisiin poissa vedesta... Luulla saa, samainen kaveri heitteli irroittelemiensa muovien lisaksi muunkin ylimaaraisen suoraan laidan yli :(


Seuraavaksi olisi tarkoitus siirtya Rach Gian kaupunkiin lansirannikolle ja hoidella itsemme lautalla Phu Quocin saarelle (toiveissa taas rannalla lohoaminen, ainakin tiialla :), saapa nahda miten onnistuu...



Kasa huudettu!

Saigon II

Taalla vietetaan aikaa pienen sairastelun merkeissa. Matias poti flunssaa pari paivaa ja nyt vuoro siirtyi Tiialle... Onneksi ei ole kiire mihinkaan, lahikadut ruokakioskeineen ovat tulleet tutuksi, paljon kauemmaksi ei ole jaksettu kavella. Ajankuluksi paivitetaan tanne muutamia kuvia lahiymparistosta.



Paikallinen lihatiski.



Sotarikosmuseosta. Melkolailla ahdistava paikka.



Tasta on hyva lahtea ylittamaan katua. Pari syvaa henkaysta ja tasaista tahtia toiselle puolelle, kylla ne vaistaa...



Ei mitaan hajua, mita kaikissa noissa piuhoissa kulkee, muttei varmaan ole kellaan muullakaan...

Saigon

Vesiputous Jungle Beachin lahella. Puolen tunnin vaellus mudassa ja viidakossa palkittiin 12m putouksella, jonka alla syvan altaan raikkaassa vedessa oli mukava pesta hiet pois. Hyvat fiilikset toi myos hyppy kallioseinalta alas veteen.


Jungle beachilta valuimme hiljalleen etelaan sateiden siivittamana. Viime paivat resortilla kuluivat sateisissa merkeissa ja pari seuraavaa paivaa Nha Trangissa samoin. Sadekausihan on taalla ollut ohi jo jonkun aikaa, mutta joku oli unohtanut kertoa sen valtaville pilvimassoille, jotka roikkuivat Etela-Vietnamin ylla. Nha Trangin ymparistossa pellot ja pihat olivat veden peitossa, Saigonissa tulvi (3 kk sadekauden jalkeen...) ja meidan rinkat, kengat yms, kerasivat iloisen kerroksen hometta pintaansa. Onneksi ilmastotilanne tuntuu palailevan normaaliin uomaansa ja taalla Saigonissa nautitaan kuivista ja helteisista paivista, lampotilan noustessa paivisin reiluun 30 asteeseen.



Resortin raskaana ollut koira paatti pyorayttaa kahdeksan pentua uuden vuoden aattoyona viime hetkella meidan nahtavaksi. Otus piti meista hyvaa huolta koko reissun ajan mm. ajamalla lehmat kauemmaksi ja opastamalla oikealle reitille putousvaelluksella.


Saigon on nostanut parissa paivassa fiiliksen taas korkealle. Kaupunki on hektinen, mutta taynna pienia kujia, joilla liikennetta ei juuri ole. Asuminen ja ruoka on halpaa ja hyvaa, kunhan osaa valita oikeat paikat. Iltaisin istutaan Bia Hoi mestoissa juomassa paikallista tuore-olutta ja katselemassa ohi vilisevaa katuelamaa. Puolentoista litran ponikka maksaa alle 50 senttia ja saa vatsan toimimaan :) Tuntuu silta, etta vietamme taalla paria paivaa pidemman patkan ennen siirtymista eteenpain. Hommasimme viisumeihin kuukauden pidennyksen joten aikaa Vietnamin etela-osien kiertamiseen on viela riittamiin. Aikeena on kuitenkin siirtya Kambodzan puolelle ennen tettia (26.1. alkaen), jonka juhlinta kaytannossa sulkee maan viikoksi...

Lampimissa tunnelmissa, Matias ja Tiia