Projektina etela

Koreassa ollaan aikaa vietetty palttiarallaa parisen viikkoa. Todella mukava maa, mutta valitettavasti taalla on jo melko kolea syysilma valloillaan, joten talla kertaa vierailu tassa maassa jaa aika lyhyeksi. Kiinan viisumit pitaisi saada torstaina (siis huomenna) eli sinne siis matka vie lahipaivina. Peking ja kiinan muuri taitaa jaada meilta valiin, koska etelaan on paastava. Alkaa kohta vaatetus olemaan riittamaton naihin keleihin :) Viisumien hommaaminen oli perinteisesti hieman saatamista. Ensimmaiseksi menimme Kiinan lahetyston eteen palloilemaan (tanne oli netissa ohjeistus...), mutta vartijat kaannyttivat meidat toiselle puolelle kaupunkia lahetyston toiseen pisteeseen, josta viisumit myonnetaan. Toisessa paikassa oli sitten portin ulkopuolella lappu, jonka mukaan lahetysto ei enaan myonna viisumeja ulkomaalaisille (paivatty 2007..) suoraan, vaan ainoastaan matkatoimistojen kautta. Saataminen alkoi onneksi loppumaan; paikan kieppeilla partioi lauma matkatoimistojen sisaanheittajia, joista yksi sai meista asiakkaat korea-englanti-venaja-selostuksellaan. Toivotaan vaan, etta viisumit ovat huomenna valmiina...

Ensimmaiset paivat Koreassa vietettiin Pusanissa. Tosin parin kuukauden jatkuva reissaaminen alkoi ilmeisesti vaatimaan verojansa, koska kolme paivaa meni enimmissa maarin nukkuen ja syoden. Meilla oli huone motellista, joka sijaitsi ihan Pusanin kuuluisan kalatorin kupeessa. Kalatorin lisaksi lahistolta loytyi lukemattomia pikku ravintoloita. Loysimmekin ihan motellin vieresta mukavan ravintolan, jossa kaytiin pariin otteeseen grillaamassa. Poydassa oli oma grillintapainen ja siina sitten sai itse grillata lihaa ynna muuta lisuketta. Ihastuttiin kylla todella kovin takalaiseen ruokaan. Taalla on tapana tuoda tilatun annoksen lisaksi monta erilaista pikku annosta ja ideana oli yhdistella kaikkea ja saada aikaan uusia makuelamyksia. Grilliateria maksoi yhteensa 12 000 wonia eli noin 7 euroa...ei paha, vai mita? Ruoan tilaaminen oli alkuun vain hieman hankalaa yhteisen kielen puutteen vuoksi, listat kun tuppavat olemaan koreaksi. Nyt alkaa kuitenkin jo helpottamaan, korea on oikeastaan aika helppo kieli, ainakin lukea. Koko teksti koostuu vain 24 merkista. Muutamat sanat kun osaa loytaa, saa syotavakseen yleensa ainakin osittain sita mita haluaa..

Kuvia ei jostain kumman syysta tajuttu ottaa kuin vasta asemalla junaa odotellessa. Harmittaa vahan, koska motellin lahikujat olisivat kylla olleet kuvaamisen arvoisia kaikkine pikku ruokakojuineen ja mummoineen paivineen...

Pusanista siirryimme junalla sitten suoraan Souliin. Paadyimme todella viihtyisaan hostelliin, Bong House nimeltaan. Henkilokunta on osittain taysin mielipuolta, positiivisessa mielessa :) Eras nimelta mainitsematon on kylla varsinainen persoona ettei paremmasta valia....


Bong Housen henkilokuntaa Halloweeninvieton merkeissa. Vasemmalta Mr. Bong, Joku Tyyppi, Kevin (nimelta mainitsematon persoona)


Taalla ollaan kierrelty kaupunkia ympariinsa. Yksi paiva vietettiin Japanissa tapaamamme kanadalaisen hemmon kanssa seka hanen paikallisen ystavansa. Kaytiin Soulin tornissa ihastelemassa nakoaloja ja paikallinen oppaamme kierratti meita vahan siella sun taalla.


Maisemaa Seoul Towerista


Paras kokemus oli kylla ehdottomasti se, kun lahdimme viereiselle luonnonsuojelualueelle patikoimaan. Alueella on monia todella upeita kukkuloita, joista valitsimme umpimahkaan yhden, jonka huipulle kiipesimme. Kiipeaminen oli kova urakka, valilla piti vaijereista kiinni pitaen kiskoa itseaan ylospain, mutta nakoalat olivat uskomattomat! Jalleen tosin ajoitus meni todella viimetippaan; paastyamme alas tuli samantien pimea.


Maisemaa matkalla huipulle, ihme paikkoihin ne ovat temppelinsa rakentaneet


Tassa poseeraamme viela hyvissa voimissa valloitettuamme huipun


Ihmiset taalla Koreassa ovat kylla mahdottoman ystavallisia ja mukavia!!! Korealaiset ovat jollain tavoin avoimempia Japanilaisiin verrattuna. Eraalla metromatkalla jouduttiin koululaisten saartamaksi, kun kaikki halusivat vuorollaan puhua englantia. Hellyyttavia lapsukaisia :)

Laitetaan muutama kuva, kunhan saadaan kortinlukija toimimaan jossain koneessa. Tietotekniikka on kivaa, varsinkin kun virheilmoitukset tulevat koreaksi.. Ja sampopankki voisi painua *******. Aika kauan meni, ennenkuin loytyi paikka, josta paasi verkkopankkiin ja sai luottokorttilaskut maksettua. Suoraveloituksethan ovat jostain syysta menneet pois paalta, eika niita saa paalle ainakaan netin kautta, vaikka olisi sopimusnumerot, yms.. Hitto, kun oli vaan niin laiska, ettei jaksanut vaihtaa lafkaa.

Riittaa valitus, tama talla kertaa, Me

Fukuoka part II

Viimeista iltaa Japanissa... Tata maata tulee varmasti ikava. Kuukausi on mennyt lahes stressittomasti, vaikka kielta ei hallitse ja matkaa on kertynyt. Kaikki on niiiin helppoa. Ja kaunista. Ja mukavaa. Ja kaikki toimii viimisen paalle hyvin ja kitkattomasti.

Nama pari paivaa vietimme aboriginaalien viikonlopunviettotapojen merkeissa. Lauantaina kavimme seuraamassa venekilpailuja Kyotei-stadionilla. Paivan aikana on 12 kuuden veneen lahtoa ja paljon vedonlyontia. Panostimme muutamia satasia normaalilla tuloksella, kaikki meni... Taisimmme olla tuhatpaisen pelaajajoukon ainoat ulkomaalaiset, mika teki koko jutusta entista hienomman. Japanilaiseen tapaan vedonlyonti tapahtui automaateilla, joiden kayton meille opetti paikan todennakoisesti ainoa englantia puhuva kaveri. Mahdolliset voitot olisi saanut myos lunastaa automaatista, mutta tata vehjetta emme oppineet kayttamaan.


Kahdennentoista lahdon alkukiihdytys. Jos jotakuta kiinostaa lisainfo: www.fukuoka-kyotei.com


Illalla satuimme vahingossa todistamaan juhlaa, jonka kunniaksi kaupungille sytytettiin tuhansia kynttilalyhtyja. Tapahtuman kohokohta oli eraan temppelin pihalle kasattu kuvio, joka tana vuonna esitti merrenneitoa.


Paperilyhdyista kasattua pyrstoa.


Sunnuntain vietimme Ohori puistossa istuskellen, josta loytyy mm. parin kilometrin ymparysmittainen lampi. Lammessa majaili saarellinen merimetsoja ja vedessa uiskenteli kilpikonnia ja valtavia karppeja.


Sunnuntain lukuhetki, Hostellilta loytyneen Mark Twainin viimeisia sivuja.


Huomenaamulla matka jatkuu siis Pusaniin. Vaikka taalla on viihtynyt, tekee toisaalta mieli myos jatkaa matkaa. Koreakin on varmasti kiva maa ja hintatasokin on hieman lompakkoystavallisempi. Hieman pelottaa laskeskella ensi viikolla Japanin matkabudjettia, saattoi menna jonkunverran yli suunnitellun... Taalla tuli lisaksi tehtya muutamia hankintoja, joista viimeisemmat seuraavassa kuvassa.


Normaalin sekasotkuan keskella uutta: Tiian kauhtana ja kaulanauha seka Matiaksen paikallista tyomiesmuotia edustavat housut. (huomaako kukaan mitaan muuta?)


Sayonara Japani, toivottavat hyttystensyomat

Fukuoka part I

Parin paivan fiiliksilla ollaan taas vaihteeksi todella hienossa kaupungissa. Taalla on hieman samanlainen ilmapiiri kuin Toyamassa, jonne ensimmaiseksi talla saarella osuttiin. Paljon puistoja, kavelykatuja ja paikkoja jonne voi istahtaa katselemaan ymparistoa. Kaikkialla on siistia ja huoliteltua. Paljon vetta; joki virtaa kaupungin lapi ja pohjoisessa on meri. Keskustasta loytyi viela keinotekoinen pieni kanaali, jonka paalle on rakennettu futuristinen ostoskeskuskompleksi (Canal City). Taalta loytyi mm. muumileipomokahvila mainoslauseineen "Kaikki hauska on hyvaa vatsalle" selkealla suomen kielella...



Jokiranta on muutenkin todella idyllinen paikka. Taalla olemme pitaneet kavelysta taukoa joka paiva ja illalla testasimme paikallista katukeittiota, Yataita. Grillattu suoli oli ihan syotavaa, mutta hieman hintavaa. Halvemmalla safkaa saa pikkuravintoloista, joissa paikallisia kay lounaalla tai iltapalalla..


Ramen-pojat, suolenkappaleet ovat ikava kylla rajautuneet kuvan oikean laidan ulkopuolelle


Joenrantamaisemaa ilalla


Tanaan kavimme Momochi-biitsilla karyttamassa nahkaa. Paiva oli suomalaisittain lammin, aurinko paistoi pilvettomalta taivaalta, +24 astetta. Ranta oli autio muutamaa pipoon sonnustautunutta paikallista lukuunottamatta. Katsoivat meita kuin seinahulluja, kun kiskaisimme vaatteet paalta ja laitoimme pitkalleen pyyhkeelle. Kaivoivat valkotakkisten numeron kannykastaan viimeistaan siina vaiheessa, kun sukelsimme lokakuiseen mereen uimaan. Vesi oli siedettavaa, reilusti yli kahdenkymmenen asteen, mutta naytti kelpaavan vain suomalaisille. Ranta oli aika muhkea, hiekka alkoi kaytannossa pilvenpiirtajien　juurelta.


Pari patsastelijaa tuulisella rannalla..


Pikkuhiljaa alkaa kuitenkin taalla kaymaan aika vahiin. Varasimme laivaliput Koreaan maanantaiksi. Japanista ei tekisi viela mieli poistua, mutta talvi tulee ja sita emme halua Pohjois-Kiinassa kokea. Pakko siis alkaa siirtymaan mantereen suuntaan. Taalla ehdimme hengata viela pari paivaa ja siita toivottavasti tulee hieman tekstia tannekin ennnen maan vaihtoa.

Terveisin Me kaksi

Kioto tuli nahtya

Kioton yossa


Otsikon mukaisesti Kioto tuli siis nahtya :) Melkein viikko siella tulikin pyorittya ja nyt alkaa temppelikiintio olla taynna, ainakin kuulemma Matiaksella (...taalla Fukuokassa tosin olisi temppeli jossa on Japanin suurin puinen buddha-patsas...Tiia ehka tahtoo nahda sen). Alunperinhan meinattiin skipata koko Kioto, mutta kun kaikki jokapuolella kaskivat sinne menemaan, niin olihan se mentava. Temppeleita, pyhakkoja ja muita vanhoja rakennuksia oli joka puolella eika todellakaan nahty niista kuin murto-osa, mutta ihan tarpeeksi kuitenkin. Ikavaa Kiotossa oli valtava turistien maara mika ehka oli yksi syy kyllastymiseen. Tiialle iski ensimmaista kertaa koti-ikava kaameassa turistitungoksessa Kultaisen paviljongin luona. Paviljonki oli kuulemma ehdottomasti nakemisen arvoinen, joten eraana kauniina paivana sinne siis menimme. Pettymys oli suuri. Yleensa temppeleitten ymparilla on puitoalueita, missa voi rauhassa kavella ja kierrella, mutta Kultaisen paviljongin alueella meni yksi ainut aidattu kaytava, jota pitkin piti edeta turistivirran vietavana...... moisen jalkeen olisi maistunut saunailta Saimaalla ;)


Tiia haaveilemassa saunan jalkeen kalliolla istumisesta (taustalla kultainen paviljonki)


Pari viimeista paivaa vietimmekin kaupungin lapi kulkevan joen rannalla istuen auringossa ja katsellen ihmisia seka eritoten haikaroita (oli harmaahaikaraa, jalohaikaraa ja viela lisaksi paria muuta erilaista haikaraa) ja muita lintuja mita ymparilla sattui porraamaan. Erittain rauhoittavaa....koti-ikavakin meni jo.


Jokimaisemaa



Muutama erityyppinen haikara kalastamassa sillan juurella. Tata touhua seuraten kulutimme tovin, jos toisenkin.


Alunperin meidan piti jatkaa matkaa eteenpain jo paria paivaa aiemmin, mutta kohdalle sattui juuri sopivasti monta pyhapaivaa, jotka nostivat bussien hintoja. Tuli siis halvemmaksi yopya Kiotossa pidempaan. Varasimme bussiliput valmiiksi ja vasta sen jalkeen kysyimme olisiko hostellissa tilaa meille viela kahdeksi yoksi. Tilaa loytyi ainoastaan yhdeksi yoksi ja pyhapaivien johdosta koko kaupunki oli tupaten taynna eika missaan muussakaan majapaikassa tuntunut olevan enaa tilaa. Tiia soitti lapi kaikki kohtuuhintaiset hotellit ja hostellit, mutta aina tuli sama vastaus: "No rooms, we are sorry." Katselimme jo sillan alustoja silla silmalla, etta mika olisi mukavin yopaikka (parhaat oli kylla jo valitettavasti varattuja). Hostellin henkilokunta tosin ei halunnut meita sillan alle ajaa ja sinnikkaan japaninkielisten nettisivujen selailun tuloksena meille jarjestyikin yosija guesthousesta, joka tosin oli tarkoitettu pitempiaikaisille vieraille. Makuupusseille ei siis vielakaan tullut kayttoa...

Omituista oli huomata, kuinka innokkaita useimmat ulkomaalaiset (etenkin miehet) olivat geishoja nakemaan. Kiotossa on kaupunginosa, missa geishoja voi nahda, ja useimpina iltoina lauma turisteja istuu kadun reunalla kamera valmiina odottamassa josko moinen "kummajainen" tulisi kohdalle... me jatimme talla kertaa valiin. Matias naki kaksi geishaa juna-asemalla eika se kuulemma herattanyt mitaan elamaa suurempia tuntemuksia...mysteeriksi jai siis tama turistien intoilu.


Tokion patkasta jai viela mainitsematta kuuluisilla kalamarkkinoilla vierailu. Kavimme katsastamassa paikan viimeisena aamuna (aikaisin..). Jaiset tonnikalat olivat kylla nakemisen arvoisia, kuten muutkin meresta nostetut kummajaiset. Ongelmana vain tassakin paikassa oli liian suuri tollistelijoiden maara. Kauppiaiden valissa ja ymparilla pyori ahdistava lauma lansimaalaisia kameroiden kanssa (yritimme olla kuulumatta tahan joukkoon ja poistuimmekin melko pian takavasemmalle) ostamatta mitaan. Jai fiilis, etta japanilaiset ovat liian kohteliaita sanoakseen mitaan, mutta toivottivat ajatuksissaan turistit helvettiin..


Tonnikalafileiden valmistusta Tokiolaisittain.



Samaisten kalojen siivuja kulkemassa kalatiskien suuntaan.

Tokioon jai viela hinku. Vaikka emme yleensa isoista kaupungeista hirveasti valita, kumpikin tykastyi kovin tahan paikkaan. Jossain vaiheessa taytyy jarjestaa muutama kuukausi aikaa kunnollisempaan tutustumiseen.

Nyt viettelemme jonkin aikaa toivottavasti turistikoyhemmassa osassa Japania ja suunnittelemme siirtymista taas mantereen puolelle Koreaan...

T: Yobussin vasyttamat reissaajat.

Terveisia Tokiosta!!!!

Nakoalaa paikallisjunan ikkunasta


Taalla sita ollaan oltu jo 4 paivaa. Huominen paiva on viela aikaa kierrella paikkoja ja sitten matka jatkuu yobussilla kohti Kiotoa. Ottaen huomioon, etta ollaan maailman suurimmassa kaupungissa, jossa on asukkaita suurinpiirtein 35 miljoonaa, on 4 paivaa taysin riittamaton aika, mutta etelaan on suunnattava ennen talven tuloa.

Tultiin tanne Kawaguchikosta bussilla, joka osoittautui junaa halvemmaksi. Netista loydettiin mukavan edullinen hostelli Asakusasta, jonne sitten juututtiin koko Tokion vierailun ajaksi (Alunperin varattiin pedit vain kahdeksi yoksi, mutta meno ja meininki olikin sen verran mukaansa tempaavaa, etta otettiin kolme yota lisaa). On todellinen helpotus, etta taalla juna- ja metroliikenteen pysakkien nimet on aina myos englanniksi. Ilman sita olisi ollut todella tuskaista sukkuloida lukemattomien eri metrolinjojen kautta haluttuun maaranpaahan. Metromeininki on todellakin "hieman" eri maailmasta kuin Helsingissa :) Onneksi ollaan onnistuttu valttamaan pahimmat ruuhka-ajat.

Ensimmainen paiva menikin kokonaan Akihabarassa, kaupunginosassa, josta loytyy jarjeton maara erilaisia elektroniikkakauppoja. Jos sielta ei loyda haluamaansa kojetta, ei sita varmasti olla viela edes keksitty (loytaminen tosin voi olla melkoisen kovan tyon takana...). Ostettiin vahan lisaa muistia valokuvia varten ja silmat ymmyrkaisina kaytiin ihmettelemassa mm. monikerroksista "peliluolaa", joka oli pullollaan erilaisia peliautomaatteja. Meteli oli sisaanastuessa todellakin korvia huumaava!

Illalla liityimme muutaman samassa hostellissa asuvan tyypin joukkoon ja menimme illalliselle sushi-ravintolaan, semmoiseen jossa annokset liikkuvat liukuhihnalla ja siita sitten vaan valitaan mita mielitaan ja lasku tulee lautasten maaran ja varin mukaan (annosten hinnat naki lautasen varista). Todella hyvaa!!! Lohi kohosi ehka ylitse muiden. Sushin syonnin jalkeen koukattiin tietenkin kaupan kautta ja ostettiin vahan sakea ja pari olutta. Ilta menikin sitten mukavasti hostellilla erilaisia peleja pelaillen ja sakea nauttien....illan edetessa pelitkin muuttuivat mielenkiintoisemmiksi...

Seuraavan paivan missio oli loytaa Tiialle uusi napakoru (vanha huuhtoutui viemariin). Suuntasimme kulkumme Harajukuun ja Shibuyaan. Sielta loytyi myos muotitietoisimmat nuoret. Erehdyksessa paadyimme 8 kerroksiseen tavarataloon, jossa myytiin ainoastaan muotivaatteita nuorille naisille. Pakokauhu iski valittomasti! Muotivinkkina sanottakoon, etta tana syksyna trenditietoisella naisella tulee olla karvahattu...(isoisan vanha karvareuhka ei kuitenkaan ihan aja samaa asiaa). Lahistolta loytyi vastaavanlainen myos miehille, mutta kiersimme sen kaukaa. Taalla tuntee kylla itsensa niin metsalaiseksi...ihmiset, varsinkin nuoret, panostavat ulkonakoonsa todella paljon ja ovat viimeisen paalle huoliteltuja. Jokainen pienikin yksityiskohta on tarkkaan mietitty. Loysimme napakorun ja paatimme poistua takavasemmalle....

Matias oli nettia selaillessaan tehnyt sellaisen huomion, etta Tokiossa oli juuri nyt meneillaan AIG-Open tennisturnaus ja etta Jarkko Nieminen pelaisi torstaina....vaikea siis varmaan arvata mita oli torstain ohjelmassa. Aamupaivalla suuntasimme tenniskenttien lahituntumaan aikomuksena ostaa liput Jarkon peliin. Lippuluukulle tosin oli aivan jarjettomman pitka jono ja kun henkilokuntaan kuuluva miekkonen tuli sanomaan etta lippuja ei enaa sille paivalle myyty, meni Matias apeaksi. Emme kuitenkaan lannistuneet, koska oli vaikea uskoa, etta pikkukentille (jollaisella Jarkkokin pelaisi) olisi liput loppuunmyyty. Parin kyselyn kautta lopulta selvisikin, etta loppuunmyynti koskikin vain paakenttaa. Kaksi kohtuuhintaista (n. 13 e lipusta, jolla sai katsoa koko paivan peleja muilla paitsi paakentalla) lippua kadessaan Matiaksen apeus muuttui aurinkoiseksi hymyksi. Jarkko tosin havisi kolmannen kierroksen pelinsa, mutta voitti myohemmin nelinpelin, jonka paatteeksi saatiin Jarkkokin kuvaan....

Tiia kentan laidalla


Tanaan oli jotenkin vasynyt ja veltto olo molemmilla. Paatimme katsastaa Tokion akvaarion, mika olikin hintansa vaarti, vaikka Tiia jaikin kaipaamaan oikein suuria haikaloja. Akvaariossa oli kuitenkin mm. kasittamattoman kokoinen allas, jossa ui parvi sinievatonnikaloja (todella isoja). Huomenna olisi aikomuksena etsia joku kiva puisto ja olla vaan potsojollaan mikali ilma on yhta aurinkoinen ja lammin kuin viimeiset pari paivaa. Parit temppelit ehka voisi katsastaa, mutta samalla tavalla ei kylla hotkyilla ympariinsa kuin tahan asti. Illalla kymmenen aikoihin lahtee yobussi Kiotoon ja seuraavat tunnelmat tulevatkin sielta suunnalta.

Tonnikala-altaalta


(Talla kertaa nappaimiston takana Tiia....jolla on vielakin jalki niskassa ampiaisenpistosta...taalla ampiaisetkin ovat paljon suurempia kuin siella kotona; silmien vali ainakin kaksi metria ja piikki kasivarren paksuinen....silta se ainakin tuntui...)