Loput Laosista

Vientianesta suuntasimme pohjoiseen Luang Prabangin maailmanperintokaupunkiin. Bussi kulki lapi Laosin vuoristoseudun serpentiinista toiseen ja maisemat olivat komeita. Vauhti ei tosin ollut yhta komeata, keskinopeus oli jossain viidenkympin tuntumassa... Tutustuimme kaupunkiin parin paivan ajan, kun aikaa ei oikein enempaa talla kertaa ollut. Aikakasitys on seitseman reissukuukauden aikana muuttunut aikalailla, alkuun parista paivasta tuntui saavan paljon irti, mutta nykyaan alle viikossa ei oikein ehdi tehda eika nahda mitaan. Luang Prabangistakin jai hieman hamara kuva (Eika vahiten kaikkialla leijuvan savun takia. Paikalliset harjoittavat kuivan kauden loppupuolella ahkerasti kulottamista ja kaskeamista, mika johtaa Laosin ja Thaimaan pohjoisosien peittymiseen niin tiheaan savuverhoon, etta lentokentatkin ovat vahan valia suljettuina.) Maisemien ihaileminen kirvelevin silmin ei oikein houkuttanut ja kun lampotilakin tipahti hyytavaan 25 asteeseen, siirryimme ihan hyvilla mielin taas etelampaan Vang Viengin kaupunkiin.



Ehdittiin kuitenkin kavaista katsastamassa kuulua vesiputousta, jonka altaissa olisi voinut pulahdella. Keli oli vaan sen verran viilea, etta ihailtiin vain rannalta turkoosinhohtoista vetta...


Vang Vieng on Laosin kuuluisin biletyspaikka, joka on taynna baareja, pizzaa ja hyvin humalaisia nuoria lankkareita. Pysahdyimme tanne katsomaan, miten hurjaa meininki todellisuudessa on ja kellumaan joessa traktorin sisakumeilla (mista paikka on erityisen kuuluisa) baarista toiseen. Pakolliset kuviot tuli testattua ja seuraavana paivana oloa korjattua tukevalla aussiaamiaisella, elokuvilla ja pizzalla.



Vang Viengin kalkkikivikallioita, jotka alunperin ovat matkailijoita paikalle houkutelleet.



Matkalla takaisin Vientianeen satuimme ensimmaista kertaa vakavamman liikenneonnettomuuden todistajiksi (paikallisten ajokulttuurin tuntien on ihme, etta oli ensimmainen kerta...). Kaksi kuorma-autoa ja yksi pick-up olivat kolkutelleet toisiaan pienen sillan kohdalla, onneksi ilman henkilovahinkoja. Jalki oli kuitenkin sen nakoista, etta suunnittelimme jo leirin pystyttamista tien laitaan, ei vaikuttanut todennakoiselta, etta sumaa saadaan ihan pian purettua. Mutta mutta, jo parin tunnin paasta paikalle saatiin jarea tukkirekka repimaan haavoittuneet kuorma-autot irti toisistaan ja sillan kaiteista ja taas matka jatkui.


Pysahdyimme viela paivaksi Vientianessa, jossa tormasimme taas samaan yopaikanloytamisongelmaan kuin ensimmaisella kerralla. Koko kaupunki tuntuu olevan jatkuvasti taynna, ainoat vapaat paikat loytyvat kalliimmista hotelleista, jollaisesta onnistuimme lopulta tinkaamaan vessattoman huoneen kymenen euron hintaan. Laosin hintatasoon tottuneena sekin hinta kirpaisi :) Muita ohjelmanumeroita oli lippujen hommaaminen Bangkokiin ja kavaisy jo tutuksi tulleella Sengdara Gymilla (jossa respan tytto muisti meidat edelliselta viikolta ja saimme paivaliput jasenhintaan).

Laos jai taakse ja talla hetkella kulutamme viimeisia Bangkokin tunteja ennen siirtymista Krabin suuntaan, jossa toivottavasti tormaamme eraisiin vaaleisiin pohjoisen asukkeihin.

Valokuvia ei nyt taaskaan onnistuta laittamaan ainakaan samantien, jotain mataa nayttaa olevan muistikortissa (tai vaihtoeshtoisesti tassa koneessa). Jos jossain vaiheessa onnistuu, niin niita ilmestyy tekstin kaveriksi... Nyt onnistui :)

Heja Sverige!

Osuttiin Vientianea kierrellessa tallaiseen paikkaan:


Ehdittiin tosin syoda suurin osa ennen kuvaa, kun oli niin taivaallisen hyvaa...



Slurps, viimeisia siivuja viedaan. Parasta pizzaa puoleen vuoteen, ihan niinkuin Suomessa, vaikka ruotsalainen paikka olikin. Pizza taallapain maailmaa on elintasoherkkua ja loytyy menusta hintahaarukan ylapaasta. Silloin talloin sita on kuitenkin saatava ja nyt osui paikka oikeaan :)

Niin ja Thaimaalle pisteet, turistien vahenemisen pelossa olivat poistaneet viisumimaksut muutamaksi kuukaudeksi. Saatiin siis parin paivan jonottamisen seurauksena parin kuukauden turistiviisumit hintaan 0 bhatia. Lisaa tallaisia!

Tusen tackar at alla svenska manniskor som tar det sig att baka harlig svensk mat at os har i den stora varlden :)


T: Hieman uuvahtaneet urheilulliset matkailijat. Eilen kavaistiin punttisalilla riehumassa, lippuun upposi kuutisen euroa, mutta hintaan sisaltyi salin lisaksi saunat, uima-allas ja tunnin hieronta... Ei paha.

Matkalla pohjoiseen

Yritimme sulautua joukkoon, mutta taisimme tehda jotain vaarin... Arvatkaa kuka oli nopein.


Taas tuli hieman pitkanpuoleinen paivitystauko, siita pahoittelut. Kambodzan puolella nettiyhteydet olivat sen verran hitaita, etta jai kirjoittamiset vahemmalle ja taalla Laosissa vietimme ensimmaiset kaksi viikkoa Mekongin suiston saarilla, joille internet loysi tiensa vain satelliitin kautta ja siis kalliilla...



Muukin liikenne tietoliikenteen lisaksi on hieman tukkoista. Tassa Kambodzalainen jaahdytysjarjestelma jaahdyttaa bussin konetta ennen matkan alkua Phnom Penhista Siem Reapiin... Kun kone oli kaynnistynyt jaahdytys jatkui vesiletkun avulla, hyvan nakoista toimintaa. Vastoin kaikkia odotuksia paasimme perille ilman ylimaaraisia stoppeja.


Viime paivityksen jalkeen siis jatkoimme Laosin viisumeiden hankkimisen jalkeen matkaa Kambodzassa Phnom Penhista Siem Reapiin pakolliselle temppelikierrokselle. Ostimme vain paivan lipun Angkorin alueelle, mutta siinakin oli ihan riittamiin kivirakennuksia. Kaikkien valtavien raunioiden sisaistamiseen menee huomattavasti enemman aikaa kuin itse kiertamiseen, johon siihenkin kului paivalipun oikeuttama pari tuntia auringonlaskua plus koko seuraava paiva. Turisteja pyorii alueella huomattavia maaria, mutta kierreltavaakin on sen verran paljon, etta hyvin rauhallisiinkin paikkoihin tormaa aika ajoin. Uskomaton paikka, ei lopulta harmittanut maksaa paivalipusta kahtakymmenta taalaa.



Yksi monista.



Tiia ja puu.


Siem Riepissa vietimme ainoastaan muutaman paivan ja pari alkoholin savyttamaa iltaa, joiden jalkeen hyvastelimme Heikin ja Sonjan, joiden seurassa oli tullut matkustettua jo likimain kuukauden ajan. Meidan matka suuntautui pienen mutkan kautta pohjoiseen Laosiin ja heidan lanteen Thaimaan puolelle. Hyppasimme siis aikaisin aamulla eri busseihin ja aloitimme parin paivan siirtymisen seuraavaan maahan taas vaihteeksi kahdestaan.

Kompong Chamin ja Stung Trengin kautta paasimme vihdoin Laosin rajalle, josta siirryimme pikavauhtia 4000 islandiksi kutsutulle alueelle aivan rajan tuntumaan. Paikka oli siina maarin rentouttava, etta paadyimme viettamaan Done Detin ja Done Khonen saarilla melkein pari viikkoa. Aika kului mukavasti oman bungalowin kuistilla riippumatossa maaten, kirjoja lueskellen ja saaria ympariinsa pyoraillen.



Outoa historiaa saarilta. Ranskalaiset rakensivat edellisen vuosisadan alussa saarten poikki kapearaiteisen rautatien turvaamaan Laosin ja Kambodzan valisen kauppareitin koskien ja putousten ohi. Jaljella on nykyaan kaksi valtavaa betonista satamarakennelmaa entisen rautatien molemmissa paissa, saaria yhdistava silta ja pari ruosteista veturia. Itse rautatie on kadonnut parempaan kayttoon aikapaivia sitten.


Bongasimme joesta pari Mekongin jokidelfiinia, joita ei ole jaljella kuin satakunta. Toivottavasti nama viimeiset saavat olla rauhassa ja kanta alkaisi taas kasvaa, saarelaiset ainakin pitivat niita suuressa arvossa (delfiininbongausmatkasta sai maksaa parhaimmillaan parikymmenta taalaa per naama, me onnistuimme loytamaan fillarimatkalla halvemman vaihtoehdon ja maksoimme pari taalaa henkea kohti matkasta isoille kiville, joilta sai tiirailla pintaan nousevia evia).



Aivan bungalowin takana aukesi idyllinen peltomaisema, jolle puhvelit keraantyivat auringonlaskun aikaan poseeraamaan.


Levyttamisen tayteisten paivien jalkeen alkoi matkajalkaa taas vipattamaan ja siirryimme valietapille Pakseen (talla hetkella), josta matka jatkuu huomenissa kohti Vientianea. Siella koitetaan lisata tahan taas muutama valokuva ja niiden seuraksi ehka muutama rivi tekstiakin.



Auringonnousu Done Detin saarella... Kylla, olimme hereilla :)


Lampimia terveisia kaikille (pari paivaa sitten oli varjolampotila mukavat 42 astetta ja kosteuttakin riittaa, ei ole pakkasta ei)