Jekaterinburgissa viimein

Parin paivan junailun jalkeen paastiin viimein tanne Jekaterinburgiin. Junailukokemus oli yllattavan positiivinen. Vaunu ja vessa olivat siistit, vaunuemanta hyvin ystavallinen (oli viela kaikenlisaksi isoaitini kaima, Zinaida) ja kanssamatkustajat mukavia, tosin hyvin vahapuheisia. Meilla molemmilla oli paikat ylapedeilla, joka ajanmittaan kavi hieman ahtaaksi. Oleskelupaikkoja ei oikein ollut muuta kuin alapedeilla joissa ei oikein viitsinyt istuskella samalla kun pedin omistaja veti nokosia. Eli pari paivaa meni suurimmaksi osaksi vaakatasossa kellien.

Saapuessamme likaisina ja makoiluun kyllastyneina Jekaterinburgiin, oli edessa viela lippujen hankkiminen Irkutskiin ennen hotellille menoa. Yritimme ostaa niita jo etukateen Pietarista, mutta tadit juna-asemalla sanoivat, ettei vapaita paikkoja enaa ole. Kahdesta eri junasta olisi loytynyt yhdet paikat, joten paatimme menna eri junilla sitten, kunhan paastaan eteenpain ennen viisumin umpeutumista. Junien aikatauluissa ei ollut eroa kuin kolmisen tuntia, joten yksinaista asemalla haahuilua ei kummallekkaan kertyisi kohtuuttomasti. Marssimme siis oikopaata Pietarin asemalle lippuja ostamaan, mutta toinen olikin jo mennyt. Ainoaksi vaihtoehdoksi siis jai yrittaa hommata edes jonkinlaisia lippuja Jekaterinburgista, mentaisiin vaikka pikku patka kerrallaan. Olimme siis varautuneet kunnon saatamiseen taalla Jekaterinburgissa, mutta kysyessamme lippuja Irkutskiin sanoi tati, etta 30.8. olisi kaksi paikkaa vapaana...siis mita? Nainko helppoa se oli? Pietarissa vakuutettiin ettei ole millaan mahdollista paasta pitkaan aikaan junalla eteenpain Jekaterinburgista....ihan aina ei ole helppo ymmartaa naita systeemeita :)

Suu suuressa hymyssa astelimme viereiseen hotelliin (oli pirun kallis, mutta halusimme edes yhden yon kayttaa omaa posliinia ja suihkua) ja jynssasimme itsemme lapikotaisin. Talla hetkella olemme hostellissa, jossa yovymme toisen ja samalla viimeisen yomme Jekaterinburgissa. Olisihan taalla viihtynyt kauemminkin.

Tiia sai jo ensikosketuksen sairasteluun. Lahtiessamme Pietarista iski Tiiaan lievahko ripuli ja oksetusolo seka joka lihakseen kohdistuva lihassarky. Myos miljoonat hyttysenpistot alkoivat turvota ja kutka oli sanoin kuvaamaton. Ripuli meni ohi parin varpusparven avustuksella ja lihassarky ja turvonneet paukamat (suurin halkaisijaltaan kymmenisen senttia) helpottuivat ihan vaan Duactilla (kiitos Mikulle reseptista...). Taisi siis olla kyseessa jonkin sortin allerginen reaktio.

Mutta nyt kaupungille
haahuilemaan ja ihmettelemaan :)



p.s. Reinhold rules ;)

Tuli vietettya viimeinen yo tassa hostellissa. Ensi yo vietetaan eraan ystavallisen suomalaisen luona johon taalla tutustuttiin. Huomenna sitten kohti Jekaterinburgia. Vahan jo janskattaa tuleva junamatka, on tullut kuultua niin monia juttuja halvimman luokan viihtyvyydesta. Huomenna saamme kokea sen itse :)


Taalla Pietarissa olisi kylla mieluusti viettanyt pitemmankin aikaa, mutta viisumin voimassaoloaika ei tunne armoa. Rakennukset ovat todella uskomattomia! Kavimme parissa museossakin, Eremitaasissa seka Kunstkamerassa. Tauluja ja patsaita oli niin paljon, etta silmissa alkoi virista. Talvipalatsin huoneet olivat sanoinkuvaamattoman vaikuttavia!!! Tiia tahtoo samanlaiset! Kustkameraan menimme lahinna siksi, etta Tiialla oli vieroitusoireita 4D-dokumenteista (Niko ymmartaa asian...) ja kyseisessa museossa on maailman mittavimpiin kuuluva tieteellinen kokoelma, joka pitaa sisallaan valtavan maaran mm. purkitettuja sikioita ja lasten paita. Oli jos jonkinmoista epamuodostumaa...Tiiaan iski ahdistus.

Kaikki on taalla sujunut yllattavan helposti ja ihmiset ovat olleet todella ystavallisia (paitsi pari rautatieaseman lipunmyyjatatia seka eras saksalainen joka soi Tiian aamupalajugurtin). Ehkapa viela joskus tulemme takaisin....kunhan ensin on muu maailma tullut nahtya.


Nyt rinkat selkaan ja menoksi! Paikoillaan ollaan oltu jo aivan liian kauan ;D

Pietariin paastiin onnellisesti, vaikka kuski ajoi niin kuin venalainen... Tanaan leikittiin turistia ja kaveltiin tuntikaupallaNevski Prospektilla. Ostettiin liput Jekaterinburgiin tiistaille loppujen lopuksi aika helpolla. Hostellin pitajatytto kirjoitti lapulle minne haluttiin ja missa luokassa. Lapun kanssa marsiittiin sitten Moskovskajan lippukassalle josta matkasanakirjan avulla saatiin liput kateen. Nyt sitten yritetaan keksia jotain tekemista muutamalle seuraavalle paivalle :)

Terveisia kaikille tutuille. Kirjoittelen enempi, kun tulee tilaisuus.

No niin, nyt alkaa olla lähtö lähellä :) Huomenna aamupäivällä siirrytään venäläisten turistien seurassa bussilla Pietariin. Hostelli on varattu ensimmäisiksi öiksi, seuraavia mietitään sitten paikan päällä. Tarkoituksena olisi hommata junaliput alkuun Jekaterinburgiin, sieltä Irkutsiin josta vielä siirtymä Vladivostokiin. Saa nähdä miten onnistuu elokuun ruuhka-aikoina, mutta onneksi kiirettä ei kauheasti ole, kunhan kuukauden sisällä selvitään Japaniin.

Perinteitä edelleen kunnioittaen rinkan pakkaus on vielä vaiheessa. Täyspakkauksen kantoa ei nyt sitten ehtinyt testata, mutta ei tuo kauhean pahalta vielä näytä. Tosin tässä on vielä koko yö aikaa keksiä lisää tavaraa matkaan...

Pakkausta jatkamaan, sanoo Tiia. Seuraavat kommentit rajan takaa.







PS. Alkaa mukava fiilis hiipimään, tästä se lähtee. Tuossa vielä maistiaisiksi viikko sitten otettu lähtökuva mökiltä.

Säätöä, säätöä

Vielä ollaan Suomen maaperällä... Lähtöpäiväksi on nyt määräytynyt aikalailla 20. 8. edellisen viikonlopun hääjuhlien takia. Tosin on perinteisesti sen verran järjestelyt vielä vaiheessa, että muutama lisäpäivä ei tee pahaa.
Matkareitti on sen verran selkiytynyt, että Pietariin mennään ensin, kuukauden aikana sumplitaan itsemme Vladivostokiin, sieltä Japaniin ja edelleen Etelä-Koreaan. Jos sinne asti päästään ilman isompia haavereita, niin mietitään sitten jatkoa johonkin eteläisempään ja lämpimämpään suuntaan talvea pakoon.