Shanghaista Kunmingiin ei ihan suorinta tieta, osa I

Taalta loytyi vihdoinkin paikka, josta paasee blogiin eli hieman paivitysta tiedossa...

Paadyimme tekemaan ensin mutkan katsomaan kolmen rotkon patoa, kiinnosti nahda tama melkoisen iso rakennelma. Matkustimme Yichangiin yojunalla hard sleeper-luokassa, mika oli ihan mukava kokemus. Vaunu oli verrattavissa Venajan platzkartnyihin, mutta ilman kaytavapunkkia ja olivat riittavan pitkia mukavaan nukkumiseen. Saavuimme siis Yichangiin virkeina iltapaivalla ja bongasimme taksikuskin, joka loysi puhelimen paahan englantia puhuvan kaverin. Taman kautta saimme hommattua halvan hotellin ja seuraavaksi aamuksi kiertokaynnin padolle. Aamulla olimme aikaisin valmiina ja kielitaitoinen kaveri odotti aulassa. Olin jotenkin siina kasityksessa, etta tyyppi tulisi mukaan, mutta kun olimme bussissa kiinalaisten seurassa tyyppi hyppasi ulos. Opas puhui sulavaa kiinaa ja me kuuntelimme melkein yhta sujuvasti. Kierros kesti puoli paivaa ja naimme padon parista suunnasta, kanavan padon ohi ja puistoalueita. Muutama fakta: Yla- ja alapuolen vedenpintojen ero 113 m. Kanavaa pitkin kulkee laivoja viiden sulun kautta kaksi rinnakain kumpaankin suuntaan, mika tekee siita suurimman maailmassa nostokorkeuden ja lapikulkevan tonnimaaran mukaan. Sahkoa puskee 26 kpl 700 MW turbiinia... Karmea kompleksi :)


Kanavaa, muutama paatti kulkemassa alaspain



Pato ylapuolelta. Hieman oli taas savusumua ilmassa...



Pato alapuolelta. Taman lahemmas emme ikava kylla paasseet, olisi ollut hauska katsoa lahempaa. Eika pommejakaan varmaan ollut kenellakaan taskussa, kun alueelle piti kulkea metallinpaljastimen lapi :)


Yichang oli muuten ihan mukava kaupunki, mita nyt ehdittiin parissa paivassa nahda. Taalla tunsi olevansa todella ulkomailla. Yhtaan toista lansimaalaista ei nakynyt ja englantia ei kuultu aamuisen kaverin jalkeen. Syotiin nuudelihassakoita, riisihassakoita ja torkean halpoja grillivartaita (olikohan rottaa, maksoi yhden yuanin varras?). Sen verran oli kuitenkin savuista, etta illalla sai kaivaa mustaa tohnaa nenasta.


Paikallinen apteekki, ei ikava kylla ollut tarvetta millekaan, kai.


Paadyimme jatkamaan aika pian matkaa ja ostimme junaliput Liuzhouhun tarkoituksena jatkaa Yangshuohon katsomaan kuuluisia kalkkikivikallioita. Talla kertaa ainoat paikat jaljella olivat hard seat-luokassa, mutta meneehan se 15 tuntia niinkin...

Hard seat oli nimensa mukaisesti aika hardia istumista :) Hirveassa tungoksessa piti junaan angeta ja etsia oma paikkansa. Puolet ihmisista vaikutti olevan ilman paikkalippuja, joten aikamoista saatamista oli puolin ja toisin. Meidan paikat olivat eri puolilla vaunua ja Tiialla oli aika ongelma saada rinkalleen sailytyspaikkaa. Anovalla katseella pyytaen Tiia sai eraan herrasmiehen yrittamaan rinkan tunkemista ylahyllylle, mutta ei se sinne sitten sopinut. Ainut keino oli tunkea rinkka penkin alle, mutta lattia oli todella limainen ja saastainen. Onneksi Matias muisti etta mukaan oli pakattu parit jatesakit, jollaiseen sitten kapsakki sullottiin. Saimme myos jarkattya loppujen lopuksi vierekkaiset paikat, ettei tarvinnut torkkua kenenkaan ventovieraan olkapaahan nojaten.

Penkit eivat ihan kaikista mukavimmasta paasta olleet. Selkanojat olivat ihan tikkusuorat eika jalkatilaa ollut nimeksikaan, koska vastapaata istui myos porukkaa, joten saaret sulavasti solmussa siina istuttiin. Meilla oli onni istua kahden hengen penkissa. Toinen vaihtoehto olisi ollut kaytavan toisella puolella kolme rinnakkain. 15 tunnin jalkeen oli paikat hieman jumissa eika unta oikein saanut kuin hetkeksi silloin talloin.

Kasittamatonta oli halvimman luokan uskomaton saastaisuus. Ihmiset heittivat kaiken lattialle ruuan tahteista lahtien! Valilla joku kavi lattiaa lakaisemassa, mutta ei siina kauaa mennyt kun sama siivo vallitsi. Oli mielenkiintoista katsella kun vieressa istuva nuori mies jarsi jonkun linnun jalkaa niin etta luun palaset ropisivat suupielesta lattialle. Tunnelma muuten oli rento ja mukava ja lyhyemmille patkille hard seat-luokka on ihan varteen otettava vaihtoehto, on meinaan torkyhalpa :)

Vahan ennen maaranpaata tuli joku mies kysymaan josko haluamme jatkaa Guiliniin, johon vastaus oli myontava. Aamuviidelta pyyhalsimme joukon jatkona juna-asemalta bussiin, joka tuntui luxukselta junan jalkeen. Parin tunnin ajon jalkeen saavuimme Guiliniin, jossa oitis etsimme jotain syotavaa kurnivan vatsan hiljentamiseksi. Likaisina ja vasyneina aloimme miettimaan miten paasisimme Yangshuohon. Johan siihen sitten jostain tupsasti emanta, joka kysyi, etta tahtoisimmeko Yangsuohon? Kasittamatonta...mitaan ei ehdi itse sumplimaan. No lahdimme tadin matkaan, vaikka hinta kyydille tuntuikin aika huimalta. Bussiin paastyamme huomasimme jalleen olevamme umpikiinalaisessa turistibussissa. Bussi kiersi kaikki mahdolliset lahiympariston nahtavyydet ja lisaksi hintaan kuului viela todella runsas ateria...ei hinta enaa tuntunutkaan kovalta. Oli oikein mielenkiintoista olla mukana Kiinalaisten turistien matkassa ja nahda miten matkailu taalla hoidetaan.


Nahtavyyksia: lohikaarmeluolan sisaankaynti



Nahtavyyksia: lounasravintola, zoomaa kylttiin :)



Nahtavyyksia: vanha kalastajakyla, jossa BILL CLINTON oli kaynyt


Jokiristeilylta palatessamme paatimme, etta nyt riittaa. Olimme oikein mukavan oloisessa pikkukylassa, josta loytyi edukas hostelli. Paikka oli Xingping ja sinne siis jaimme emmeka menneetkaan Yangsuohon.



Xingpingin kuuluisaa maisemaa. Juuri talta kohdalta on otettu kuva 20 yuanin setelin taustaksi, kuten kuvasta nakyy.