Nakemiin Kiina

Viimeista Kiinan paivaa vietellaan, huomenna olisi tarkoitus ylittaa raja Vietnamin puolelle. Kunmingissa onkin jo niin kylma, etta etelammas on taas siirryttava :)

Teimme siis kaupunkikierroksen sveitsilaisen Rogerin ja norjalaisen Solin kanssa. Kavimme mm. kuuluisalla kukka- ja lintutorilla, jossa nykyaan myydaan edellamainittujen lisaksi paljon turistikraasaa. Taalta tosin loysimme jonkun verran kraasaa kotiinkin lahetettavaksi...


Kukka- ja lintutorin lintupuolelta. Talta koko tori on saattanut nayttaa aikoinaan, ennen mestan turistoitumista.


Keskella kaupunkia on iso jarvipuisto, jonne paikalliset keraantyvat viikonloppuisin musisoimaan ja katselemaan esityksia. Ihmisten lisaksi jarvelle keraantyy talvisin valtava maara lokkeja, joiden ruokkiminen on suurta huvia. Lokin ruoaksi myydaan tuoretta leipaa, jota muuten on Kiinasta hieman hankala saada. Kelpaa myos lansimaisen matkaajan evaaksi :)


Jarvipuiston jarvea.



Paikallinen Buena Vista Social Club kerasi yleison lisaksi jokusen tanssahtelijan.



Kaksi cowboyta kulkee kohti auringonlaskua (yksi Suomesta, toinen Sveitsista)


Suunitelmissa oli lahtea viimeiseksi Kiinan viikoksi Lijiangin suuntaan vuoria katselemaan, mutta Matiaksen pakki paatti toisin. Jo ostetut bussiliput jouduttiin perumaan, kun suolistoon pesiytyi jonkin sortin olomuodonmuutospopo. Kaikki suusta sisaanmennyt kiintea muuttui popon vaikutuksesta nestemaiseksi ja olo oli sen mukainen, viela kun ensimmaisena paivana sisainen taistelu nosti kuumeen 38 asteeseen. Popon poishoitamiseen meni kolmisen paivaa ja toipumiseeen loppuviikko. Viimeisen illan (ja kiintean ulosteen) kunniaksi nautittiin muutamat oluet ja pitsaa iltapalaksi.



Hostelli aurinkoterassin suunnasta. Istuskelimme tassa oluella, mutta pilvinen ja kylma keli ajoi lopulta seinien sisapuolelle.


Nyt on siis uudet bussiliput taskussa, talla kertaa Hekouhun. Kuluttelemme viimeisia Kunmingin tunteja nettikahvilassa syoden tuoreita mansikoita. Mansikka-aika on taalla juuri alkamassa ja marjat ovat isoja, makeita, halpoja ja siis todella hyvia.

Good Night China, Good Morning VIETNAM.


PS. Tiia koki ihmisten eparehellisyyden omakohtaisesti hoitaessaan sisar hento valkoisen roolia. Yrittaessaan ostaa sairaalle hyvinkin tarpeellista naisten hattua, ei myyja kelpuuttanut 50 kwain setelia. Oli kuulemma vaarennetty. Onneksemme seteli oli ainoa viisikymppinen taskussa ja sen saantipaikka tiedossa. Pienen selvittelyn jalkeen Tiia sai rahan vaihdettua kaypaan versioon ja parantumista edistava hattu saatiin hankituksi.

Shanghaista Kunmingiin ei ihan suorinta tieta, osa II

Xingpingin huono puoli oli paakaduilla ja joen rannassa turisteja ahdistelevat bambulauttaristeilykauppiaat. Hello Bamboo! kaikui joka suunnasta, kun yritti vain katsella ymparilleen. Hyva puoli oli turistinmetsastajien taydellinen kato siirryttaessa sivukaduille. Loysimme monta hyvaa ja erittain edullista ruokapaikkaa, joissa kavimme aamuisin nuudeleilla ja iltaisin wokilla.

Maisemat olivat todella upeat ja paatimme tehda yhtena paivana suositun noin 24 km vaelluksen ylavirran Yangdin kylasta takaisin Xingpingiin. Matkustimme bussilla Yangshuon kautta reitin lahtopaikalle (pari tuntia) ja "hieman" jo hihastaroikkujiin tuskastuneina paasimme lopulta matkaan. Tarkoitus oli seurata polkuja joen rannassa, mutta Hello Bamboojen johdosta aloimme valita hieman ylemmas kallioille johtavia reitteja.





Taalta loytyi uskomattomista paikoista idyllisia laitumia, hedelmatarhoja ja viljelyksia. Pieniin kyliin ei johtanut muuta tieta kuin jyrkkien seinamien valeissa kulkevat patikkapolut.



Ihastelimme nakymia ja jatkoimme matkaa omasta mielestamme oikeaan suuntaan. Soimme evasta pienen jarven rannassa keskella pystysuoria seinamia.



Jossain vaiheessa alkoi kuitenkin polkujen suunta huolestuttamaan. Minkaanlaisia karttoja ei alueesta ollut olemassa, mutta auringosta paatellen olimme etaantymassa joesta. Aloimme kulkea pienempia oikeampaan suuntaa kulkevia polkuja, mutta ne poikkeuksetta pienenivat olemattomiin ja jouduimme palaamaan samoja jalkia takaisin.



Nyt alkoi jo ainakin Matiasta huolestuttamaan vaelluksen kulku. Kello alkoi jo olla paljon ja pimea saapuisi parin tunnin paasta. Varovainen arvio saman reitin kavelemisesta takaisin joen rantaan oli juuri tuo pari tuntia. Jyrkkien polkujen kulkeminen pimeassa ei juuri houkutellut, lisaksi varustelumme oli hieman puutteellinen, juomavesi oli loppu. Olimme suunnitelleet taydentavamme sita matkan varrella, joen rannalla kun oli kauppiaita pilvin pimein. Aloimme painaa pikamarssia takaisin koko ajan kelloa tarkkaillen. Hatasuunnitelmana oli jo johonkin kylaan jaaminen ja yosijan pyytaminen, jos pimea paasisi yllattamaan. Yhdessa kylassa eras pikkupoika tarjosi sentaan onneksi vetta juotavaksi ja matka jatkui paremmissa voimissa.



Vauhtimme oli ollut sen verran nopeampi kuin aamulla, etta paasimme lopulta joen rantaan puolisen tuntia ennen auringonlaskua. Nyt Hello Bambookin alkoi jo kelvata. Tingimme lopulta saadyllisen hinnan lauttamatkasta takaisin majapaikkaamme Xingpingiin.



Matka kesti noin tunnin, josta puolet pimeassa. Lauttakuski jatti meidat hieman kylan ylapuolelle, turistien kyydittaminen pimeassa ei liene ollut ihan laillista... Vasyneina kavimme vakipaikassamme wokilla ja oluella ja suuntasimme erittain tarpeelliseen suihkuun.

Viimeiset pari Xingpingin paivaa levyttelimme hostellin kattoterassilla ja sivujoen rannassa, jossa paikalliset sahkokalastajat harrastivat ammattiaan.



Viimeisen illan kunniaksi soimme hostellin alakerran baarissa ensimmaiset pizzat kolmeen kuukauteen ...edelliset oli nautittu Jekaterinburgissa elokuun puolella. Kylla maistui hyvalle kylman oluen kera.

Saaennuste alkoi luvata sadetta seuraaviksi paiviksi ja paatimme kayttaa ajan matkustamiseen. Siirryimme bussilla Guiliniin ja saimme samantien hommattua yojunaliput hard sleeperissa Kunmingiin, Yunnanin provinssin paakaupunkiin. Tanne saavuimme talla kertaa junamatkan jaljilta virkeina. Ensimmaisena paivana kavimme tilaamassa Vietnamin viisumit ja tutustuimme korkeaan ilmanalaan. Kaupunki on noin 2000 m merenpinnan ylapuolella. Tiia totesi ilman ohuemmaksi, kun muutaman korttelin kaupunkikierroksen aikana alkoi heikotus iskemaan. Saa on ollut pari paivaa todella kylma ja hieman kostea, mutta nyt alkaa nayttamaan taas paremmalta. Huomenna lahdemme tutustumaan kaupunkiin kunnolla sveitsilaisen Rogerin kanssa, jonka tapasimme Xingpingissa. Kaveri on asunut Kunmingissa puolitoista vuotta ja on lupautunut oppaaksi. Lisaa siis tasta paikasta jatkossa.

T: Me jo melkein kiinalaiset

PS. Opettelin parilta paikalliselta kaverilta todella hyvan kolmen pelaajan korttipelin. Taman kanssa saa aikaa tulevaisuudessa kulutettua mukavasti.

PPS. Pari huomiota Kiinasta: Ennakko-odotukset eivat ihan ole pitaneet paikkaansa. Maa tuntuu menevan kovaa vauhtia eteenpain, joskaan ei ole tullut ennen kaytya, mutta tunne on tallainen. Hairitseva spaddun sauhuttelu on minimaalista. Harvat polttavat julkisesti, tupakointikieltoja on kaikkialla ja niita paasaantoisesti noudatetaan. Polkupyorat ovat kaupungeissa jo vahemmistona skoottereiden keskella ja naista arviolta 99% on sahkomoottorilla kulkevia. Ilmanlaatua yritetaan parantaa myos mm. linja-autojen osalta silla,etta kuskit sammuttavat koneen aina, kun pysahdys on muutamaa sekuntia pidempi...

Shanghaista Kunmingiin ei ihan suorinta tieta, osa I

Taalta loytyi vihdoinkin paikka, josta paasee blogiin eli hieman paivitysta tiedossa...

Paadyimme tekemaan ensin mutkan katsomaan kolmen rotkon patoa, kiinnosti nahda tama melkoisen iso rakennelma. Matkustimme Yichangiin yojunalla hard sleeper-luokassa, mika oli ihan mukava kokemus. Vaunu oli verrattavissa Venajan platzkartnyihin, mutta ilman kaytavapunkkia ja olivat riittavan pitkia mukavaan nukkumiseen. Saavuimme siis Yichangiin virkeina iltapaivalla ja bongasimme taksikuskin, joka loysi puhelimen paahan englantia puhuvan kaverin. Taman kautta saimme hommattua halvan hotellin ja seuraavaksi aamuksi kiertokaynnin padolle. Aamulla olimme aikaisin valmiina ja kielitaitoinen kaveri odotti aulassa. Olin jotenkin siina kasityksessa, etta tyyppi tulisi mukaan, mutta kun olimme bussissa kiinalaisten seurassa tyyppi hyppasi ulos. Opas puhui sulavaa kiinaa ja me kuuntelimme melkein yhta sujuvasti. Kierros kesti puoli paivaa ja naimme padon parista suunnasta, kanavan padon ohi ja puistoalueita. Muutama fakta: Yla- ja alapuolen vedenpintojen ero 113 m. Kanavaa pitkin kulkee laivoja viiden sulun kautta kaksi rinnakain kumpaankin suuntaan, mika tekee siita suurimman maailmassa nostokorkeuden ja lapikulkevan tonnimaaran mukaan. Sahkoa puskee 26 kpl 700 MW turbiinia... Karmea kompleksi :)


Kanavaa, muutama paatti kulkemassa alaspain



Pato ylapuolelta. Hieman oli taas savusumua ilmassa...



Pato alapuolelta. Taman lahemmas emme ikava kylla paasseet, olisi ollut hauska katsoa lahempaa. Eika pommejakaan varmaan ollut kenellakaan taskussa, kun alueelle piti kulkea metallinpaljastimen lapi :)


Yichang oli muuten ihan mukava kaupunki, mita nyt ehdittiin parissa paivassa nahda. Taalla tunsi olevansa todella ulkomailla. Yhtaan toista lansimaalaista ei nakynyt ja englantia ei kuultu aamuisen kaverin jalkeen. Syotiin nuudelihassakoita, riisihassakoita ja torkean halpoja grillivartaita (olikohan rottaa, maksoi yhden yuanin varras?). Sen verran oli kuitenkin savuista, etta illalla sai kaivaa mustaa tohnaa nenasta.


Paikallinen apteekki, ei ikava kylla ollut tarvetta millekaan, kai.


Paadyimme jatkamaan aika pian matkaa ja ostimme junaliput Liuzhouhun tarkoituksena jatkaa Yangshuohon katsomaan kuuluisia kalkkikivikallioita. Talla kertaa ainoat paikat jaljella olivat hard seat-luokassa, mutta meneehan se 15 tuntia niinkin...

Hard seat oli nimensa mukaisesti aika hardia istumista :) Hirveassa tungoksessa piti junaan angeta ja etsia oma paikkansa. Puolet ihmisista vaikutti olevan ilman paikkalippuja, joten aikamoista saatamista oli puolin ja toisin. Meidan paikat olivat eri puolilla vaunua ja Tiialla oli aika ongelma saada rinkalleen sailytyspaikkaa. Anovalla katseella pyytaen Tiia sai eraan herrasmiehen yrittamaan rinkan tunkemista ylahyllylle, mutta ei se sinne sitten sopinut. Ainut keino oli tunkea rinkka penkin alle, mutta lattia oli todella limainen ja saastainen. Onneksi Matias muisti etta mukaan oli pakattu parit jatesakit, jollaiseen sitten kapsakki sullottiin. Saimme myos jarkattya loppujen lopuksi vierekkaiset paikat, ettei tarvinnut torkkua kenenkaan ventovieraan olkapaahan nojaten.

Penkit eivat ihan kaikista mukavimmasta paasta olleet. Selkanojat olivat ihan tikkusuorat eika jalkatilaa ollut nimeksikaan, koska vastapaata istui myos porukkaa, joten saaret sulavasti solmussa siina istuttiin. Meilla oli onni istua kahden hengen penkissa. Toinen vaihtoehto olisi ollut kaytavan toisella puolella kolme rinnakkain. 15 tunnin jalkeen oli paikat hieman jumissa eika unta oikein saanut kuin hetkeksi silloin talloin.

Kasittamatonta oli halvimman luokan uskomaton saastaisuus. Ihmiset heittivat kaiken lattialle ruuan tahteista lahtien! Valilla joku kavi lattiaa lakaisemassa, mutta ei siina kauaa mennyt kun sama siivo vallitsi. Oli mielenkiintoista katsella kun vieressa istuva nuori mies jarsi jonkun linnun jalkaa niin etta luun palaset ropisivat suupielesta lattialle. Tunnelma muuten oli rento ja mukava ja lyhyemmille patkille hard seat-luokka on ihan varteen otettava vaihtoehto, on meinaan torkyhalpa :)

Vahan ennen maaranpaata tuli joku mies kysymaan josko haluamme jatkaa Guiliniin, johon vastaus oli myontava. Aamuviidelta pyyhalsimme joukon jatkona juna-asemalta bussiin, joka tuntui luxukselta junan jalkeen. Parin tunnin ajon jalkeen saavuimme Guiliniin, jossa oitis etsimme jotain syotavaa kurnivan vatsan hiljentamiseksi. Likaisina ja vasyneina aloimme miettimaan miten paasisimme Yangshuohon. Johan siihen sitten jostain tupsasti emanta, joka kysyi, etta tahtoisimmeko Yangsuohon? Kasittamatonta...mitaan ei ehdi itse sumplimaan. No lahdimme tadin matkaan, vaikka hinta kyydille tuntuikin aika huimalta. Bussiin paastyamme huomasimme jalleen olevamme umpikiinalaisessa turistibussissa. Bussi kiersi kaikki mahdolliset lahiympariston nahtavyydet ja lisaksi hintaan kuului viela todella runsas ateria...ei hinta enaa tuntunutkaan kovalta. Oli oikein mielenkiintoista olla mukana Kiinalaisten turistien matkassa ja nahda miten matkailu taalla hoidetaan.


Nahtavyyksia: lohikaarmeluolan sisaankaynti



Nahtavyyksia: lounasravintola, zoomaa kylttiin :)



Nahtavyyksia: vanha kalastajakyla, jossa BILL CLINTON oli kaynyt


Jokiristeilylta palatessamme paatimme, etta nyt riittaa. Olimme oikein mukavan oloisessa pikkukylassa, josta loytyi edukas hostelli. Paikka oli Xingping ja sinne siis jaimme emmeka menneetkaan Yangsuohon.



Xingpingin kuuluisaa maisemaa. Juuri talta kohdalta on otettu kuva 20 yuanin setelin taustaksi, kuten kuvasta nakyy.

Shanghain sateissa

Kuten otsikosta nakyy, paasimme Kiinaan ja asemapaikkana talla hetkella on Shanghai.

Koreasta lahtiessamme jatimme haikeat jaahyvaiset monelle uskomattomalle tyypille seka makunystyroita hyvailevalle ruualle. Viimeinen Korean paiva aloitettiin parin tunnin kylpysessiolla yleisessa kylpylassa. Kylpeminen on Koreassa tarkea juttu ja se suoritetaan hyvin ja perusteellisesti. Miesten ja naisten puolet ovat erikseen, luonnollisestikin. Pukuhuoneessa kuuluu itsensa silkaista kelteisilleen ja siita sitten siirtya pesutiloihin, jossa jynssataan kaikki mahdolliset paikat. Jos haluaa, lisamaksulla saa itselleen jynssaajan. Jynssayksen jalkeen pulikoidaan erilampoisissa altaissa ja istuskellaan hoyrysaunoissa mahdollisimman kauan. Joissain kylpyloissa voi jopa yopya, mutta me emme moiseen talla kertaa ryhtyneet. Ilta menikin sitten pienimuotoisen biletyksen merkeissa. Illan satoa oli kuvasarja, jonka vuoksi Tiia ei enaa suostu kuvattavaksi...

Soulista sitten tulimme laivalla tanne Kiinaan, Qindaoon. Qindaossa vietimme pari paivaa, jonka jalkeen junailimme itsemme Shanghaihin. Valitettavasti Shanghain tutkiminen on jaanyt aika suppeaksi sateisen kelin ja Tiian flunssan takia. Ensimmaisina paivina oli aikamoiset savusumut kaupungin ylla, joten nakyvyys oli hyvinkin huono ja valilla tuntui etta keuhkot huusivat armoa... Ruoka on ollut todella hyvaa ja erittain halpaa! Ja ihmiset poikkeuksetta ystavallisia vaikka yhteista kielta ei oikein aina loydy. Pariin otteeseen ollaan tormatty opiskelijaporukoihin, jotka innoissaan kavivat juttusille saadakseen vahan harjoitusta englannin osaamiselleen.


Shanghain maamerkkeja


Lisaa Shanghain maamerkkeja, huomaa flunssainen tytto alaoikealla


Tiialle jai ikavat muistot farkkuostoksilta.... myyjatytot sanoivat, etta valitettavasti tasta farkusta ei ole isoja kokoja......

Viime paivat olemme asustaneet mukavassa (vaikka hieman kalliissa) hostellissa, josta loytyi pieni punttisali. Matias on viettanyt onnellisesti aikaa painojen parissa kolmena iltana perakkain ja se tuntuu.. On tullut siihen johtopaatokseen, etta painovoima on Kiinassa huomattavasti suurempi isosta ihmismassasta johtuen.

Huomenna jatamme Shanghain, koska taallakin on kylma. Etenemme kolmen "gorgen" tietamille jattipatoa katsomaan. Siita sitten pikavauhtia etelaan paamaarana Yunnan.