Jokiranta on muutenkin todella idyllinen paikka. Taalla olemme pitaneet kavelysta taukoa joka paiva ja illalla testasimme paikallista katukeittiota, Yataita. Grillattu suoli oli ihan syotavaa, mutta hieman hintavaa. Halvemmalla safkaa saa pikkuravintoloista, joissa paikallisia kay lounaalla tai iltapalalla..
Ramen-pojat, suolenkappaleet ovat ikava kylla rajautuneet kuvan oikean laidan ulkopuolelle
Joenrantamaisemaa ilalla
Tanaan kavimme Momochi-biitsilla karyttamassa nahkaa. Paiva oli suomalaisittain lammin, aurinko paistoi pilvettomalta taivaalta, +24 astetta. Ranta oli autio muutamaa pipoon sonnustautunutta paikallista lukuunottamatta. Katsoivat meita kuin seinahulluja, kun kiskaisimme vaatteet paalta ja laitoimme pitkalleen pyyhkeelle. Kaivoivat valkotakkisten numeron kannykastaan viimeistaan siina vaiheessa, kun sukelsimme lokakuiseen mereen uimaan. Vesi oli siedettavaa, reilusti yli kahdenkymmenen asteen, mutta naytti kelpaavan vain suomalaisille. Ranta oli aika muhkea, hiekka alkoi kaytannossa pilvenpiirtajien juurelta.
Pari patsastelijaa tuulisella rannalla..
Pikkuhiljaa alkaa kuitenkin taalla kaymaan aika vahiin. Varasimme laivaliput Koreaan maanantaiksi. Japanista ei tekisi viela mieli poistua, mutta talvi tulee ja sita emme halua Pohjois-Kiinassa kokea. Pakko siis alkaa siirtymaan mantereen suuntaan. Taalla ehdimme hengata viela pari paivaa ja siita toivottavasti tulee hieman tekstia tannekin ennnen maan vaihtoa.
Terveisin Me kaksi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti