Viela taalla

Vaihdettiin asuinpaikkaa samassa kaupungissa (Kawakuchiko) ja saatiin netti kayttoon hieman pidemmaksi aikaa :)


Tassa se nyt sitten on aseman takana. On meilla kuvia, joissa on Tiiakin, mutta niita ei kuulemma saa ilmeiden takia julkaista.


Tana aamuna oli sen verran kirkasta, etta saatiin vuori kuvattua, katsotaan koska kuvat eksyvat naille sivuille... Tanaan kierrettiin Tiian mieliksi luolia ihan kolmin kappalein. Fujin rinteilla niita riittaa. Naista paras oli lepakkoluola, jonka ulkopuolella oli Batman-juliste-nayttely?! (Luolassa piti vallan menna kypara paassa, sen verran matalia oli kaytavat paikoin...ihan melkein nelinkontin piti edeta...(Tiian huomautus)) Matiaksen mieliksi kaveltiin laavakentille kasvaneessa metsassa ja kiivettiin kolmelle eri huipulle, joista kolmas ja korkein oli 1355m (Tiialle olisi jo kaksi edellistakin riittanyt). Nyppyloilta laskeuduimme alas jarven (830 m merenpinnasta) rantaan (Laskeutuminen tapahtui pusikossa, jossa rinne oli paikoin todella jyrkka ja polun piennar sen verran pehmea ettei kannattanut antaa jalan lipsahtaa...(Tiian huomautus)) viimeisten paivansateiden aikoihin. Alkoi jo hieman huolestuttamaan jyrkkien rinteiden kapuaminen, pimea kun tulee taalla todella aikaisin ja akisti. Puoli kuuden aikoihin me olimme onneksi tien varressa ja aurinko horisontin alapuolella. Hyva paivamatka tuli varmaan kaveltya, lahdimme liikkeelle kymmenen aikoihin ;)


Viimeisen huipun paalla, viela oli virtaa poseerata. Tasta meni viela reilu tunti pienta ja jyrkkaa polkua alas.


Huomenna yritetaan keksia mahdollisimman edukas tapa siirtya Tokion suuntaan, tanne on luvattu sadetta pariksi seuraavaksi paivaksi, eika lampotilakaan ole enaan kovin trooppinen (tanaan oli hiton kylma, jotain 13 astetta).

T: Pollo ja Saivare

Fujin juurella

Ei ole oikein netin aareen paasty sitten edellisen. Taallakin on aika hintavaa kaytto, kahvilasta piti tilata reilun parin euron tee, etta saa puoli tuntia kayttaa konetta. Aika huonosti on yllattaen tassa maassa loytynyt netinkayttomahdollisuuksia.


Biwa-jarvea. Oikealla merimetsorinne, jonne tuhannet linnut laskeutuivat paidemme yli illan edetessa.


Kanazawasta siirryttiin arvalla Biwa-jarven rannalle. Ekasta paikasta ei loytynyt halpaa majoitusta, joten siirryttiin seuraavaan. Edukas hostelli loytyi Omihachimanista. Paikka oli vanha Japanilainen tosi hieno talo, jossa paasimme nukkumaan perinteiseen malliin: tatamille futonit illalla. Vietimme siella kolme yota ja kiertelimme jarven rantaa. Loydettiin mm. tuhansien merimetsojen yopymispaikka, jonka vierelle yhtena iltapaivana kiipesimme katselemaan lintujen saapumista merelta.

Nyt olemme siis Fujin vierella odottelemassa aukkoa pilvipeitteeseen. Aamulla vuori nakyi hienosti, mutta paivan aikana on ollut pilvessa. Sama tilanne taitaa olla huomenna eli on herattava aikaisin ottamaan pakolliset turistikuvat :) Tarkoitus on vietella taalla rauhallisemmissa maisemissa viela jonkin aikaa ja sitten siirtya Tokion ihmispuuron sekaan.


Tyypillinen Japani-lounas marketin takapihalla. Kaupoista saa hyvia valmiita setteja, jotka kassakaveri kayttaa mikrossa. Mukaan saa puikot ja kosteat pyyhkeet herkuttelua varten...

Kanazawassa

Kenrokuen-puutarhasta. Satoi koko paivan ja Tiiaa pisti ampiainen niskaan, mutta olihan se silti hieno paikka ;)


Paatettiin siirtya tanne, koska Taifuuni ei ehka kastele lansirannikkoa kovin tehokkaasti.　Ei tehnyt mieli vuoristoon, jos paivan sademaarat ovat useampaa sataa millia... Taallakin on vaikka kuinka nahtavaa ja meinattiin oleskella muutama paiva paikallisessa youth hostellissa, joka on paikallliseen tasoon nahden suht edukas (n. 40 euroa huone). Hostelli on todella upealla paikalla korkealla kaupungin ylapuolella kukkulalla. Upeat maisemat ja paljon luontoa ymparilla. Kun vaan saadaan kameran akku latailtua, niin　otetaan lisaa kuvia :) Hieman on hankalaa loytaa adapteria tai paikallista piuhaa laturiin, mutta jatketaan yrittamista.

Tama talla eraa, M&T, Kanazawa (+28, kosteus lahella sataa, eli hikoillaan kuin siat)

Toyamassakin on kuuma

Laivalla tapaamamme Sveitsilainen puuseppa Jooseppi, joka oli perinteiden mukaisesti reissun paalla ja hengasi kanssamme yhden paivan Toyamassa. Vieressa joku outo ulkomaalainen turisti


Hieman tuli kulttuurishokkia Venajan jalkeen... Taalla on kaikki mielettoman siistia ja ihmiset kohteliaita. Loydettiin Toyamasta suht edullinen　hotelli, jossa yovyttiin pari yota. Henkilokunta on ollut yliavuliasta ja koko ajan tarjoamassa jotain pienta maistiaista Japanin herkuista. Saatiin aamupalalla oppituntia puikkojen kaytosta ja riisin pyorittamisesta merilevarullien sisaan, jne.

Laivamatka Vladivostokista oli oikein mukava, hinta sisalsi kolme ateriaa paivaa kohti ja aurinko paistoi perakannen uimaallasosastolle koko paivan. Illalla saatiin seuraa muista reissaajista ja muutamista paikallisista. Samaan sakkiin paatyi illan kansanmusiikkiesityksessa soitellut haitaristi, jonka saestyksella Venalaiset miehet lauloivat vodkan antamalla energialla. Siina samalla nama saivat Tiiankin juotettua hyvin iloiseen kuntoon. Harmi kylla olo ei ollut yhta iloinen seuraavana paivana. Ei kuulemma ollut kivaa raahata rinkkaa pitkin katuja kolmenkymmenen asteen helteessa... (Tiia: ei enaan ikina vodkaa!)

Huomenna jatketaan matkaa johonkin toiseen kaupunkiin, katsotaan nyt minne asti selvitaan :) Tassakin paikassa olisi kylla nakemista vaikka milla mitalla, mutta mieli tekisi jonnekin luonnon helmaan rauhoittumaan hieman useammaksi paivaksi.

Japanista innoissaan: Me

Vladivostokissa on lamminta :)

Tiia patsastelee pienen jyrkanteen paalla, alla Bolshie Kotyn kyla Baikalin rannalla



Tiia patsastelee Baikalin rannalla hieman Bolshie Kotyn etelapuolella (taydellinen paiva)



Paasimme katsomaan Mir-tutkimusaluksia, jotka olivat Suomessakin uutisissa hetki sitten


Tanne paastiin Baikalin jalkeen muutama paiva sitten. Hieman on nettiyhteyksissa ongelmia, joten pidetaan juttu lyhyena.

Baikal oli maailman hienoin mesta! Vietettiin kolme paivaa pienessa Bolshie Kotyn kylassa, jonne ei mene polkua suurempaa tieta, yhteys Irkutskiin toimi kantosiipialuksella. Kylassa oli vain n. 50 ymparivuotista asukasta ja lehmat, kanat ja hevoset kulkivat pitkin poikin. Kaveltiin paljon, maasto oli hyvin jyrkkarinteista, maisemat upeita. Kavastiin uimassa (Tiia pariin otteeseen) viileahkossa ja hyvin kirkkaassa vedessa. Syotiin paikallisten pyytamaa ja savustamaa Baikalin muikkua? (n. 30 cm pitkia ja todella hyvia). Suunniteltiin jo niihin maisemiin palaamista jossain vaiheessa.


Vladivostokissa on aika komeat korkeuserot, tassa kaupungin keskella olevalta kukkulalta nakymia



Meidan aamupalakioski (ja otettiin tasta muutaman kerran biljaashit paivallakin), lihis ja kahvi yhteensa 30 ruplaa (euro on n.35...)


Nyt ollaan siis Vladivostokissa, jossa aurinko paistaa ja lampoa riittaa. Eilen tuli karvennettya jo ihoakin. Laivaliput Jaappaniin saatiin varailtua ja maanantaina olisi tarkoitus vaihtaa valtiota. Toivottavasti taifuuni Taiwanin lahelta ei satu ihan kulmille, paatti ei ole hirvean iso :)

Kirjoitellaan ja kuvitellaan lisaa Japanin puolelta.

Nikolle tiedoksi: Meri nakyy ja Baikalin kulmilla nahtiin lumihuippuisia vuoria ;)

Terveisia Irkutskista

Tanne siis paastiin ilman suurempia ongelmia. Junamatka tosin otti aluksi aika koville, ainakin Matiakselle....viimeinen ilta Jekaterinburgissa keikahti sitten kostean puolelle. Tutustuimme hostellissa Alekseihin, jonka kanssa sitten vierahtikin aamu viiteen saakka (tai siis Tiia meni silloin nukkumaan, pojat viela jatkoivat ties kuinka kauan). Illan aikana saimme laajan informaatiopaketin venalaisesta rock-musiikista.

Lahtopaiva oli tietenkin aurinkoinen ja todella lammin. Asemalla junaa odotellessamme, vaihdoimme muutaman sanan Ukrainalaisen merimiehen kanssa. Kommunikaatio oli paikoin hieman hankalaa. Mies oli kaynyt jossain pohjoisessa metsastamassa jotain elaimia (elainlaji jai hieman epaselvaksi; ensin Tiia luuli etta kyse oli hylkeista ja sitten etta hirvista...mita ne loppujenlopuksi olivat, sita emme koskaan saa tietaa....)ja se kavi ilmi etta Naantali oli tuttu paikka. Kesken jutustelun mies lahti toikkaroimaan ympariinsa jattaen kassinsa meidan hoteisiimme. Aikansa haahuiltuaan han palasi mukanaan kaksi kylmaa olutta, jotka antoi meille lahjaksi! Toivottelimme puolin ja toisin hyvat jatkot ja onneliset elamat ja erosimme hymyssa suin.

Juna oli kuin sauna mika tehosti mukavasti Matiaksen hieman jo heikohkoa olotilaa. Kaksi ensimmaista matkapaivaa meni hikoillessa kuin elaimet ja nestehukasta karsien. Viimeinen paiva onneksi oli jo hieman helpompi.

Saavuimme tanne Irkutskiin myohaan illalla, noin yhdentoista aikoihin. Paatimme reippaina ihmisina kavella hostellille. Hieman ehti jo janskattaa kun lahdimme ensin vaaraan suuntaan asemalta ja kadut alkoivat olemaan hamaria ja vahan epailyttavia. Loysimme kuitenkin oikean suunnan tuota pikaa ja paasimme hostelliin pesemaan paivakausien liat pois ja nukkumaan. Sangyt tosin olivat TODELLA kovat. Junassakin oli pehmeammat patjat. Ja hyttyset alkoivat taas vainoamisensa.

Huomenna suunnistamme Baikalin rantamille. Varasimme pienesta kylasta huoneen jossa vietamme kolme yota samalla tutkien Baikalin maisemia. Valmiita kolmen paivan retkiakin oli tarjolla, mutta niissa oli paivan jokainen hetki ohjelmoitu, joten todellakin paatimme hoitaa homman hieman toisin.

Sunnuntaina tiemme kay kohti Vladivostokia (n.73 tuntia junassa...tuskin maltamme odottaa...). Taas oli lippujen osto yllattavan helppoa, toivottavasti kaikki sujuisi vastaisuudessakin yhta mutkattomasti.