Teimme siis kaupunkikierroksen sveitsilaisen Rogerin ja norjalaisen Solin kanssa. Kavimme mm. kuuluisalla kukka- ja lintutorilla, jossa nykyaan myydaan edellamainittujen lisaksi paljon turistikraasaa. Taalta tosin loysimme jonkun verran kraasaa kotiinkin lahetettavaksi...
Kukka- ja lintutorin lintupuolelta. Talta koko tori on saattanut nayttaa aikoinaan, ennen mestan turistoitumista.
Keskella kaupunkia on iso jarvipuisto, jonne paikalliset keraantyvat viikonloppuisin musisoimaan ja katselemaan esityksia. Ihmisten lisaksi jarvelle keraantyy talvisin valtava maara lokkeja, joiden ruokkiminen on suurta huvia. Lokin ruoaksi myydaan tuoretta leipaa, jota muuten on Kiinasta hieman hankala saada. Kelpaa myos lansimaisen matkaajan evaaksi :)
Jarvipuiston jarvea.
Paikallinen Buena Vista Social Club kerasi yleison lisaksi jokusen tanssahtelijan.
Kaksi cowboyta kulkee kohti auringonlaskua (yksi Suomesta, toinen Sveitsista)
Suunitelmissa oli lahtea viimeiseksi Kiinan viikoksi Lijiangin suuntaan vuoria katselemaan, mutta Matiaksen pakki paatti toisin. Jo ostetut bussiliput jouduttiin perumaan, kun suolistoon pesiytyi jonkin sortin olomuodonmuutospopo. Kaikki suusta sisaanmennyt kiintea muuttui popon vaikutuksesta nestemaiseksi ja olo oli sen mukainen, viela kun ensimmaisena paivana sisainen taistelu nosti kuumeen 38 asteeseen. Popon poishoitamiseen meni kolmisen paivaa ja toipumiseeen loppuviikko. Viimeisen illan (ja kiintean ulosteen) kunniaksi nautittiin muutamat oluet ja pitsaa iltapalaksi.
Hostelli aurinkoterassin suunnasta. Istuskelimme tassa oluella, mutta pilvinen ja kylma keli ajoi lopulta seinien sisapuolelle.
Nyt on siis uudet bussiliput taskussa, talla kertaa Hekouhun. Kuluttelemme viimeisia Kunmingin tunteja nettikahvilassa syoden tuoreita mansikoita. Mansikka-aika on taalla juuri alkamassa ja marjat ovat isoja, makeita, halpoja ja siis todella hyvia.
Good Night China, Good Morning VIETNAM.
PS. Tiia koki ihmisten eparehellisyyden omakohtaisesti hoitaessaan sisar hento valkoisen roolia. Yrittaessaan ostaa sairaalle hyvinkin tarpeellista naisten hattua, ei myyja kelpuuttanut 50 kwain setelia. Oli kuulemma vaarennetty. Onneksemme seteli oli ainoa viisikymppinen taskussa ja sen saantipaikka tiedossa. Pienen selvittelyn jalkeen Tiia sai rahan vaihdettua kaypaan versioon ja parantumista edistava hattu saatiin hankituksi.
2 kommenttia:
Öö siis mikä tää hattu juttu oli? :) Kauheen kiva kyl lukea näitä teiän juttuja täältä. Mä vaan aamuisin kuljen töihin ja töiden jälkeen kotiin, jossa jatkan töiden tekoa... Ja työmatkahan mulla on onneks se 300 m...
Terveisiä "Vihdoinkin ne lähti" -bileistä Lappeenrannasta.
t: Tiina, Saara, Aki, Jukka, Arska ja Patse
Lähetä kommentti