Terveisia Irkutskista

Tanne siis paastiin ilman suurempia ongelmia. Junamatka tosin otti aluksi aika koville, ainakin Matiakselle....viimeinen ilta Jekaterinburgissa keikahti sitten kostean puolelle. Tutustuimme hostellissa Alekseihin, jonka kanssa sitten vierahtikin aamu viiteen saakka (tai siis Tiia meni silloin nukkumaan, pojat viela jatkoivat ties kuinka kauan). Illan aikana saimme laajan informaatiopaketin venalaisesta rock-musiikista.

Lahtopaiva oli tietenkin aurinkoinen ja todella lammin. Asemalla junaa odotellessamme, vaihdoimme muutaman sanan Ukrainalaisen merimiehen kanssa. Kommunikaatio oli paikoin hieman hankalaa. Mies oli kaynyt jossain pohjoisessa metsastamassa jotain elaimia (elainlaji jai hieman epaselvaksi; ensin Tiia luuli etta kyse oli hylkeista ja sitten etta hirvista...mita ne loppujenlopuksi olivat, sita emme koskaan saa tietaa....)ja se kavi ilmi etta Naantali oli tuttu paikka. Kesken jutustelun mies lahti toikkaroimaan ympariinsa jattaen kassinsa meidan hoteisiimme. Aikansa haahuiltuaan han palasi mukanaan kaksi kylmaa olutta, jotka antoi meille lahjaksi! Toivottelimme puolin ja toisin hyvat jatkot ja onneliset elamat ja erosimme hymyssa suin.

Juna oli kuin sauna mika tehosti mukavasti Matiaksen hieman jo heikohkoa olotilaa. Kaksi ensimmaista matkapaivaa meni hikoillessa kuin elaimet ja nestehukasta karsien. Viimeinen paiva onneksi oli jo hieman helpompi.

Saavuimme tanne Irkutskiin myohaan illalla, noin yhdentoista aikoihin. Paatimme reippaina ihmisina kavella hostellille. Hieman ehti jo janskattaa kun lahdimme ensin vaaraan suuntaan asemalta ja kadut alkoivat olemaan hamaria ja vahan epailyttavia. Loysimme kuitenkin oikean suunnan tuota pikaa ja paasimme hostelliin pesemaan paivakausien liat pois ja nukkumaan. Sangyt tosin olivat TODELLA kovat. Junassakin oli pehmeammat patjat. Ja hyttyset alkoivat taas vainoamisensa.

Huomenna suunnistamme Baikalin rantamille. Varasimme pienesta kylasta huoneen jossa vietamme kolme yota samalla tutkien Baikalin maisemia. Valmiita kolmen paivan retkiakin oli tarjolla, mutta niissa oli paivan jokainen hetki ohjelmoitu, joten todellakin paatimme hoitaa homman hieman toisin.

Sunnuntaina tiemme kay kohti Vladivostokia (n.73 tuntia junassa...tuskin maltamme odottaa...). Taas oli lippujen osto yllattavan helppoa, toivottavasti kaikki sujuisi vastaisuudessakin yhta mutkattomasti.