Parin paivan junailun jalkeen paastiin viimein tanne Jekaterinburgiin. Junailukokemus oli yllattavan positiivinen. Vaunu ja vessa olivat siistit, vaunuemanta hyvin ystavallinen (oli viela kaikenlisaksi isoaitini kaima, Zinaida) ja kanssamatkustajat mukavia, tosin hyvin vahapuheisia. Meilla molemmilla oli paikat ylapedeilla, joka ajanmittaan kavi hieman ahtaaksi. Oleskelupaikkoja ei oikein ollut muuta kuin alapedeilla joissa ei oikein viitsinyt istuskella samalla kun pedin omistaja veti nokosia. Eli pari paivaa meni suurimmaksi osaksi vaakatasossa kellien.
Saapuessamme likaisina ja makoiluun kyllastyneina Jekaterinburgiin, oli edessa viela lippujen hankkiminen Irkutskiin ennen hotellille menoa. Yritimme ostaa niita jo etukateen Pietarista, mutta tadit juna-asemalla sanoivat, ettei vapaita paikkoja enaa ole. Kahdesta eri junasta olisi loytynyt yhdet paikat, joten paatimme menna eri junilla sitten, kunhan paastaan eteenpain ennen viisumin umpeutumista. Junien aikatauluissa ei ollut eroa kuin kolmisen tuntia, joten yksinaista asemalla haahuilua ei kummallekkaan kertyisi kohtuuttomasti. Marssimme siis oikopaata Pietarin asemalle lippuja ostamaan, mutta toinen olikin jo mennyt. Ainoaksi vaihtoehdoksi siis jai yrittaa hommata edes jonkinlaisia lippuja Jekaterinburgista, mentaisiin vaikka pikku patka kerrallaan. Olimme siis varautuneet kunnon saatamiseen taalla Jekaterinburgissa, mutta kysyessamme lippuja Irkutskiin sanoi tati, etta 30.8. olisi kaksi paikkaa vapaana...siis mita? Nainko helppoa se oli? Pietarissa vakuutettiin ettei ole millaan mahdollista paasta pitkaan aikaan junalla eteenpain Jekaterinburgista....ihan aina ei ole helppo ymmartaa naita systeemeita :)
Suu suuressa hymyssa astelimme viereiseen hotelliin (oli pirun kallis, mutta halusimme edes yhden yon kayttaa omaa posliinia ja suihkua) ja jynssasimme itsemme lapikotaisin. Talla hetkella olemme hostellissa, jossa yovymme toisen ja samalla viimeisen yomme Jekaterinburgissa. Olisihan taalla viihtynyt kauemminkin.
Tiia sai jo ensikosketuksen sairasteluun. Lahtiessamme Pietarista iski Tiiaan lievahko ripuli ja oksetusolo seka joka lihakseen kohdistuva lihassarky. Myos miljoonat hyttysenpistot alkoivat turvota ja kutka oli sanoin kuvaamaton. Ripuli meni ohi parin varpusparven avustuksella ja lihassarky ja turvonneet paukamat (suurin halkaisijaltaan kymmenisen senttia) helpottuivat ihan vaan Duactilla (kiitos Mikulle reseptista...). Taisi siis olla kyseessa jonkin sortin allerginen reaktio.
Mutta nyt kaupungille
haahuilemaan ja ihmettelemaan :)
p.s. Reinhold rules ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti