keskiviikko 28. tammikuuta 2009

Phu Quocin paratiisisaarella

Pohjanmaalaisen yleison pyynnosta laitetaan hieman lisaa rantakuvia ja rantatarinoita :)

Paadyimme viettamaan viimeisia Vietnamin paivia siis Phu Quocin saarelle, joka on aivan Kambodzan rajan tuntumassa ja paikallisestikin kuuluisa rantalomakohde.



Duong Dongin kaupungin maisemaa iltasella


Kaikkialla oli varoiteltu, etta hotellit ovat taynna Tetin laheisyyden takia, mutta tilaa tuntui loytyvan useastakin paikasta ja jarkevilla hinoilla. Rannalla lohoilya piristimme yhtena paivana vuokraamalla skootterin, jolla kiertelimme (Matias kuskina ja Tiia kauhusta jaykkana pelkaajan paikalla) etelapuolen teita ja ajelun lomassa makoilime vaihteeksi taysin tyhjalla rannalla.



Luotettavan oloinen sorateiden kuningas tuliteran skootterin vierella.



Ranalla makoilua. Hiekkaa oli kymmenia kilometreja, siita oli helppo valita rauhallinen kohta.


Toisena paivana teimme veneretken lahisaarilla, jossa paasimme snorklaamaan korallien sekaan. Tiia innostui tasta aktiviteetista siina maarin, ettei olisi halunnut lahtea takaisin paasaarelle ollenkaan. Seurauksena muikeiden ilmeiden lisaksi oli kummallakin suhteellisen hyvin karytetty selkanahka...



Snorklausreissun viimeinen etappi oli tammoinen huonohkon oloinen biitsi


Seuraava kohde onkin sitten Kambodza, jonne siirryimme saarella tapaamamme suomalaispariskunnan kanssa, mutta siita lisaa seuraavalla kerralla.



Pikavenekyyti odottaa, hieman nayttaa tuuliselta keli, mutta kaipa tuon nakoinen laite pysyy pinnalla?


T: Edelleen punoittavat Tiia & Matias

lauantai 17. tammikuuta 2009

Mekongin suistolla

Vihdoin saimme siirrettya itsemme Saigonin ulkopuolelle, tarkemmin My Thon kaupunkiin. Kyseessa on pieni (600 000 asukasta) kaupunki Mekongin suistoalueella. Matka taittui mukavasti linja-autolla hurjaan euron hintaan per naama. Veden aaressa on taas kiva olla pitkahkon kaupungin melussa ja polyssa vietetyn ajan jalkeen. My Thossa (lausutaan muuten mi tho tai my tho tai mai tho tai mei tho... jokaisella paikallisella tuntuu olevan oma versionsa, selvita siina nyt sitten lippuluukulla:
-kaksi lippua Mei Thoohon.
-??
-Mi Tho?
-ai Mai Tho, tottakai, 24000 dongia per lippu, kiitos
Ja sitten kun ollaan hotellilla, niin ensimmaisena tulee: "Tervetuloa My Thoohon!")
kiersimme kaupunkia ja kavimme pakollisella jokiristeilylla katsastamassa nahtavyyksia, mm. kookoskarkkitehtaan, kookosmunkin pagodan ja muut kaverin lievasti sanoen omituiset muistomerkit. Pimean jalkeen etsimme mangroven oksistosta tulikarpasia ja pyydystimme muutaman pulloon, hauskoja otuksia.



Iloinen parivaljakko kanaalia katsastamassa.



Lynchimaista tunnelmaa hotellin ravintolan laituriterassilla. Kylla maistui iso tiikeri hyvalta kun alla hiljaa virtasi Mekong.


Nyt vietamme aikaa Can Thon kaupungissa, joka on suurin Mekongin suiston asutuskeskuksista. Matka tanne ei ollut ihan yhta halpa, testasimme talla kertaa pikkubussia, koska "kuulemma" normibusseja ei enaan sina paivana kulkenut. Tien varresta, jonne olimme motobike-takseilla paatyneet selvisikin, etta matka maksaisikin 600 000 dongia eli noin 30 euroa! Saimme tingittya hinna 500 tuhanteen ja nousimme karvain mielin kyytiin, ei kiinnostanut alkaa saatamaan enempaa, mutta jatkossa luotamme omiin neuvoihin ja virallisempiin linja-autoihin.

Taallakin kavimme taas pakollisella jokiristeilylla ja katsastimme kelluvat torit. Pienella veneella putkuttelimme kahdeksisen tuntia pitkin jokea ja pienia idyllisia kanaaleja. Todella kaunista ja rauhallista, nahka tosin paloi ja aamuheratys oli viidelta, mutta oli sen arvoista.



Kelluvaa toria lahietaisyydelta.



Kanaali.



Liiankin tuttu tilanne matkan aikana. Kuski irroitteli muovipusseja potkurista seitseman, kahdeksan kertaa. Joki ei todellakaan ole puhtaimmasta paasta, mutta luulisi, etta esim. kuvan kaltainen toiminta alkaisi tympimaan siina maarin, etta roskat pidettaisiin poissa vedesta... Luulla saa, samainen kaveri heitteli irroittelemiensa muovien lisaksi muunkin ylimaaraisen suoraan laidan yli :(


Seuraavaksi olisi tarkoitus siirtya Rach Gian kaupunkiin lansirannikolle ja hoidella itsemme lautalla Phu Quocin saarelle (toiveissa taas rannalla lohoaminen, ainakin tiialla :), saapa nahda miten onnistuu...



Kasa huudettu!

lauantai 10. tammikuuta 2009

Saigon II

Taalla vietetaan aikaa pienen sairastelun merkeissa. Matias poti flunssaa pari paivaa ja nyt vuoro siirtyi Tiialle... Onneksi ei ole kiire mihinkaan, lahikadut ruokakioskeineen ovat tulleet tutuksi, paljon kauemmaksi ei ole jaksettu kavella. Ajankuluksi paivitetaan tanne muutamia kuvia lahiymparistosta.



Paikallinen lihatiski.



Sotarikosmuseosta. Melkolailla ahdistava paikka.



Tasta on hyva lahtea ylittamaan katua. Pari syvaa henkaysta ja tasaista tahtia toiselle puolelle, kylla ne vaistaa...



Ei mitaan hajua, mita kaikissa noissa piuhoissa kulkee, muttei varmaan ole kellaan muullakaan...

tiistai 6. tammikuuta 2009

Saigon


Vesiputous Jungle Beachin lahella. Puolen tunnin vaellus mudassa ja viidakossa palkittiin 12m putouksella, jonka alla syvan altaan raikkaassa vedessa oli mukava pesta hiet pois. Hyvat fiilikset toi myos hyppy kallioseinalta alas veteen.


Jungle beachilta valuimme hiljalleen etelaan sateiden siivittamana. Viime paivat resortilla kuluivat sateisissa merkeissa ja pari seuraavaa paivaa Nha Trangissa samoin. Sadekausihan on taalla ollut ohi jo jonkun aikaa, mutta joku oli unohtanut kertoa sen valtaville pilvimassoille, jotka roikkuivat Etela-Vietnamin ylla. Nha Trangin ymparistossa pellot ja pihat olivat veden peitossa, Saigonissa tulvi (3 kk sadekauden jalkeen...) ja meidan rinkat, kengat yms, kerasivat iloisen kerroksen hometta pintaansa. Onneksi ilmastotilanne tuntuu palailevan normaaliin uomaansa ja taalla Saigonissa nautitaan kuivista ja helteisista paivista, lampotilan noustessa paivisin reiluun 30 asteeseen.



Resortin raskaana ollut koira paatti pyorayttaa kahdeksan pentua uuden vuoden aattoyona viime hetkella meidan nahtavaksi. Otus piti meista hyvaa huolta koko reissun ajan mm. ajamalla lehmat kauemmaksi ja opastamalla oikealle reitille putousvaelluksella.


Saigon on nostanut parissa paivassa fiiliksen taas korkealle. Kaupunki on hektinen, mutta taynna pienia kujia, joilla liikennetta ei juuri ole. Asuminen ja ruoka on halpaa ja hyvaa, kunhan osaa valita oikeat paikat. Iltaisin istutaan Bia Hoi mestoissa juomassa paikallista tuore-olutta ja katselemassa ohi vilisevaa katuelamaa. Puolentoista litran ponikka maksaa alle 50 senttia ja saa vatsan toimimaan :) Tuntuu silta, etta vietamme taalla paria paivaa pidemman patkan ennen siirtymista eteenpain. Hommasimme viisumeihin kuukauden pidennyksen joten aikaa Vietnamin etela-osien kiertamiseen on viela riittamiin. Aikeena on kuitenkin siirtya Kambodzan puolelle ennen tettia (26.1. alkaen), jonka juhlinta kaytannossa sulkee maan viikoksi...

Lampimissa tunnelmissa, Matias ja Tiia

tiistai 23. joulukuuta 2008

Jungle Beach


Jungle Beach Resort loytyy aallonmurtajan jalkeen.

Hieman pitka paivitystauko tuli tahan valiin... Saavuimme siis onnellisesti Vietnamiin kavellen sillan yli, hauska kokemus. Lao Caista siirryimme samantien Hanoihin, jossa vierahti reilun viikon verran aikaa. Kulttuurishokki oli kova: taalla on muita lansimaalaisia matkaajia,ja paljon. Tahan mennessahan olemma olleet reissussa suurimmaksi osaksi kahdestaan,mutta Hanoista loytyi juttuseuraa liiaksikin asti. Viela kun suurin osa porukasta on paikalla bilemielella, tuli meillekin Hanoin yoelama tutuksi siina maarin, etta bloginkin paivitys jai vahemmalle huomiolle...



Illan viettoa hostellin kattoterassilla.


Hanoi oli makea kaupunki, varsinkin Old Quarter alue. Pienia kujia,matalia rakennuksia ja miljoona moottoripyoraa ja skootteria. Vietimme paivat lahinna kavellen ympariinsa ja tehden pienia hankintoja lampimampaa ilmastoa silmalla pitaen. Muutaman (parikymmenta) hostellilta bongaamamme todella hyvan kaverin kanssa teimme kolmen paivan retken Halong Bayn maisemiin, jotka ovat todella maineensa arvoisia. Aika kului siivilla, valilla uidessa ja valilla rannalla aurinkoa ottaen.



Halong Bay laivan kannelta.


Hanoin hieman hektisen ilmaston uuvuttamina aloimme etsimaan paikkaa, jossa voisi hieman ottaa lomaa matkailusta. Sellainen lopulta loytyi noin 60 km Nha Trangin pohjoispuolelta. Asetuimme Jungle Beach Resortiin ja taalla on tullut maattua rannalla/riippumatossa viikon verran.



Oma bungalowi palmujen katveessa.


Totaalisen rentouttavaa. Kolme ateriaa paivassa alkaa vaan pikkuhiljaa nakya vyotarolla (uskokaa pois). Kirjallisuutta tulee kulutettua mukavaan tahtiin, nettia ei ole, tama teksti kirjoitetaan lahikylan nettikahvilassa, jossa ei ihan joka paiva jaksa piipahtaa. Paivan ohjelma on yleensa paapiirteittain seuraava: Heraaminen aamnulla kahdeksan kieppeilla aaltojen pauhuun omassa bungalowissa, aamupala, pieni valilepo riippumatossa, ajankulutusta rannalla maaten, kavellen tai aalloissa pelmuten, lounas, pieni valilepo riippumatossa nauttien jokapaivaisesta hedelmalautasesta, ajankulutusta rannalla, suolanpesu suihkussa, paivallinen, ajankulutusta seurustellen, ehka muutama olut tai rommi ja mahdollisesti nuotion aarella istuskelua rannalla, paivan aktiviteeteista rattivasyneena unille hyttysverkon alle kuunnellen meren aania ja gekkojen jutustelua. Kuulostaako ikavalta? Uskokaa pois, yhtaan ei tee mieli pimeaan ja kylmaan.


Rantamaisemaa, ei ruuhkaa :)


Matias (muuttaa kohta lopullisesti Vietnamiin, resortti vaihtaa omistajaa viidella miljoonalla eurolla. Lottovoittoa odotellessa...)

Tiia (Hajotkaa pakkaseen!! :D)

PS. Kuvia tulee sitten kun loydamme koneen,joss on toimiva USB portti. Ei ole ihan helppoa taaskaan...

lauantai 29. marraskuuta 2008

Nakemiin Kiina

Viimeista Kiinan paivaa vietellaan, huomenna olisi tarkoitus ylittaa raja Vietnamin puolelle. Kunmingissa onkin jo niin kylma, etta etelammas on taas siirryttava :)

Teimme siis kaupunkikierroksen sveitsilaisen Rogerin ja norjalaisen Solin kanssa. Kavimme mm. kuuluisalla kukka- ja lintutorilla, jossa nykyaan myydaan edellamainittujen lisaksi paljon turistikraasaa. Taalta tosin loysimme jonkun verran kraasaa kotiinkin lahetettavaksi...


Kukka- ja lintutorin lintupuolelta. Talta koko tori on saattanut nayttaa aikoinaan, ennen mestan turistoitumista.


Keskella kaupunkia on iso jarvipuisto, jonne paikalliset keraantyvat viikonloppuisin musisoimaan ja katselemaan esityksia. Ihmisten lisaksi jarvelle keraantyy talvisin valtava maara lokkeja, joiden ruokkiminen on suurta huvia. Lokin ruoaksi myydaan tuoretta leipaa, jota muuten on Kiinasta hieman hankala saada. Kelpaa myos lansimaisen matkaajan evaaksi :)


Jarvipuiston jarvea.



Paikallinen Buena Vista Social Club kerasi yleison lisaksi jokusen tanssahtelijan.



Kaksi cowboyta kulkee kohti auringonlaskua (yksi Suomesta, toinen Sveitsista)


Suunitelmissa oli lahtea viimeiseksi Kiinan viikoksi Lijiangin suuntaan vuoria katselemaan, mutta Matiaksen pakki paatti toisin. Jo ostetut bussiliput jouduttiin perumaan, kun suolistoon pesiytyi jonkin sortin olomuodonmuutospopo. Kaikki suusta sisaanmennyt kiintea muuttui popon vaikutuksesta nestemaiseksi ja olo oli sen mukainen, viela kun ensimmaisena paivana sisainen taistelu nosti kuumeen 38 asteeseen. Popon poishoitamiseen meni kolmisen paivaa ja toipumiseeen loppuviikko. Viimeisen illan (ja kiintean ulosteen) kunniaksi nautittiin muutamat oluet ja pitsaa iltapalaksi.



Hostelli aurinkoterassin suunnasta. Istuskelimme tassa oluella, mutta pilvinen ja kylma keli ajoi lopulta seinien sisapuolelle.


Nyt on siis uudet bussiliput taskussa, talla kertaa Hekouhun. Kuluttelemme viimeisia Kunmingin tunteja nettikahvilassa syoden tuoreita mansikoita. Mansikka-aika on taalla juuri alkamassa ja marjat ovat isoja, makeita, halpoja ja siis todella hyvia.

Good Night China, Good Morning VIETNAM.


PS. Tiia koki ihmisten eparehellisyyden omakohtaisesti hoitaessaan sisar hento valkoisen roolia. Yrittaessaan ostaa sairaalle hyvinkin tarpeellista naisten hattua, ei myyja kelpuuttanut 50 kwain setelia. Oli kuulemma vaarennetty. Onneksemme seteli oli ainoa viisikymppinen taskussa ja sen saantipaikka tiedossa. Pienen selvittelyn jalkeen Tiia sai rahan vaihdettua kaypaan versioon ja parantumista edistava hattu saatiin hankituksi.

perjantai 21. marraskuuta 2008

Shanghaista Kunmingiin ei ihan suorinta tieta, osa II

Xingpingin huono puoli oli paakaduilla ja joen rannassa turisteja ahdistelevat bambulauttaristeilykauppiaat. Hello Bamboo! kaikui joka suunnasta, kun yritti vain katsella ymparilleen. Hyva puoli oli turistinmetsastajien taydellinen kato siirryttaessa sivukaduille. Loysimme monta hyvaa ja erittain edullista ruokapaikkaa, joissa kavimme aamuisin nuudeleilla ja iltaisin wokilla.

Maisemat olivat todella upeat ja paatimme tehda yhtena paivana suositun noin 24 km vaelluksen ylavirran Yangdin kylasta takaisin Xingpingiin. Matkustimme bussilla Yangshuon kautta reitin lahtopaikalle (pari tuntia) ja "hieman" jo hihastaroikkujiin tuskastuneina paasimme lopulta matkaan. Tarkoitus oli seurata polkuja joen rannassa, mutta Hello Bamboojen johdosta aloimme valita hieman ylemmas kallioille johtavia reitteja.





Taalta loytyi uskomattomista paikoista idyllisia laitumia, hedelmatarhoja ja viljelyksia. Pieniin kyliin ei johtanut muuta tieta kuin jyrkkien seinamien valeissa kulkevat patikkapolut.



Ihastelimme nakymia ja jatkoimme matkaa omasta mielestamme oikeaan suuntaan. Soimme evasta pienen jarven rannassa keskella pystysuoria seinamia.



Jossain vaiheessa alkoi kuitenkin polkujen suunta huolestuttamaan. Minkaanlaisia karttoja ei alueesta ollut olemassa, mutta auringosta paatellen olimme etaantymassa joesta. Aloimme kulkea pienempia oikeampaan suuntaa kulkevia polkuja, mutta ne poikkeuksetta pienenivat olemattomiin ja jouduimme palaamaan samoja jalkia takaisin.



Nyt alkoi jo ainakin Matiasta huolestuttamaan vaelluksen kulku. Kello alkoi jo olla paljon ja pimea saapuisi parin tunnin paasta. Varovainen arvio saman reitin kavelemisesta takaisin joen rantaan oli juuri tuo pari tuntia. Jyrkkien polkujen kulkeminen pimeassa ei juuri houkutellut, lisaksi varustelumme oli hieman puutteellinen, juomavesi oli loppu. Olimme suunnitelleet taydentavamme sita matkan varrella, joen rannalla kun oli kauppiaita pilvin pimein. Aloimme painaa pikamarssia takaisin koko ajan kelloa tarkkaillen. Hatasuunnitelmana oli jo johonkin kylaan jaaminen ja yosijan pyytaminen, jos pimea paasisi yllattamaan. Yhdessa kylassa eras pikkupoika tarjosi sentaan onneksi vetta juotavaksi ja matka jatkui paremmissa voimissa.



Vauhtimme oli ollut sen verran nopeampi kuin aamulla, etta paasimme lopulta joen rantaan puolisen tuntia ennen auringonlaskua. Nyt Hello Bambookin alkoi jo kelvata. Tingimme lopulta saadyllisen hinnan lauttamatkasta takaisin majapaikkaamme Xingpingiin.



Matka kesti noin tunnin, josta puolet pimeassa. Lauttakuski jatti meidat hieman kylan ylapuolelle, turistien kyydittaminen pimeassa ei liene ollut ihan laillista... Vasyneina kavimme vakipaikassamme wokilla ja oluella ja suuntasimme erittain tarpeelliseen suihkuun.

Viimeiset pari Xingpingin paivaa levyttelimme hostellin kattoterassilla ja sivujoen rannassa, jossa paikalliset sahkokalastajat harrastivat ammattiaan.



Viimeisen illan kunniaksi soimme hostellin alakerran baarissa ensimmaiset pizzat kolmeen kuukauteen ...edelliset oli nautittu Jekaterinburgissa elokuun puolella. Kylla maistui hyvalle kylman oluen kera.

Saaennuste alkoi luvata sadetta seuraaviksi paiviksi ja paatimme kayttaa ajan matkustamiseen. Siirryimme bussilla Guiliniin ja saimme samantien hommattua yojunaliput hard sleeperissa Kunmingiin, Yunnanin provinssin paakaupunkiin. Tanne saavuimme talla kertaa junamatkan jaljilta virkeina. Ensimmaisena paivana kavimme tilaamassa Vietnamin viisumit ja tutustuimme korkeaan ilmanalaan. Kaupunki on noin 2000 m merenpinnan ylapuolella. Tiia totesi ilman ohuemmaksi, kun muutaman korttelin kaupunkikierroksen aikana alkoi heikotus iskemaan. Saa on ollut pari paivaa todella kylma ja hieman kostea, mutta nyt alkaa nayttamaan taas paremmalta. Huomenna lahdemme tutustumaan kaupunkiin kunnolla sveitsilaisen Rogerin kanssa, jonka tapasimme Xingpingissa. Kaveri on asunut Kunmingissa puolitoista vuotta ja on lupautunut oppaaksi. Lisaa siis tasta paikasta jatkossa.

T: Me jo melkein kiinalaiset

PS. Opettelin parilta paikalliselta kaverilta todella hyvan kolmen pelaajan korttipelin. Taman kanssa saa aikaa tulevaisuudessa kulutettua mukavasti.

PPS. Pari huomiota Kiinasta: Ennakko-odotukset eivat ihan ole pitaneet paikkaansa. Maa tuntuu menevan kovaa vauhtia eteenpain, joskaan ei ole tullut ennen kaytya, mutta tunne on tallainen. Hairitseva spaddun sauhuttelu on minimaalista. Harvat polttavat julkisesti, tupakointikieltoja on kaikkialla ja niita paasaantoisesti noudatetaan. Polkupyorat ovat kaupungeissa jo vahemmistona skoottereiden keskella ja naista arviolta 99% on sahkomoottorilla kulkevia. Ilmanlaatua yritetaan parantaa myos mm. linja-autojen osalta silla,etta kuskit sammuttavat koneen aina, kun pysahdys on muutamaa sekuntia pidempi...