Mekongin suistolla

Vihdoin saimme siirrettya itsemme Saigonin ulkopuolelle, tarkemmin My Thon kaupunkiin. Kyseessa on pieni (600 000 asukasta) kaupunki Mekongin suistoalueella. Matka taittui mukavasti linja-autolla hurjaan euron hintaan per naama. Veden aaressa on taas kiva olla pitkahkon kaupungin melussa ja polyssa vietetyn ajan jalkeen. My Thossa (lausutaan muuten mi tho tai my tho tai mai tho tai mei tho... jokaisella paikallisella tuntuu olevan oma versionsa, selvita siina nyt sitten lippuluukulla:
-kaksi lippua Mei Thoohon.
-??
-Mi Tho?
-ai Mai Tho, tottakai, 24000 dongia per lippu, kiitos
Ja sitten kun ollaan hotellilla, niin ensimmaisena tulee: "Tervetuloa My Thoohon!")
kiersimme kaupunkia ja kavimme pakollisella jokiristeilylla katsastamassa nahtavyyksia, mm. kookoskarkkitehtaan, kookosmunkin pagodan ja muut kaverin lievasti sanoen omituiset muistomerkit. Pimean jalkeen etsimme mangroven oksistosta tulikarpasia ja pyydystimme muutaman pulloon, hauskoja otuksia.



Iloinen parivaljakko kanaalia katsastamassa.



Lynchimaista tunnelmaa hotellin ravintolan laituriterassilla. Kylla maistui iso tiikeri hyvalta kun alla hiljaa virtasi Mekong.


Nyt vietamme aikaa Can Thon kaupungissa, joka on suurin Mekongin suiston asutuskeskuksista. Matka tanne ei ollut ihan yhta halpa, testasimme talla kertaa pikkubussia, koska "kuulemma" normibusseja ei enaan sina paivana kulkenut. Tien varresta, jonne olimme motobike-takseilla paatyneet selvisikin, etta matka maksaisikin 600 000 dongia eli noin 30 euroa! Saimme tingittya hinna 500 tuhanteen ja nousimme karvain mielin kyytiin, ei kiinnostanut alkaa saatamaan enempaa, mutta jatkossa luotamme omiin neuvoihin ja virallisempiin linja-autoihin.

Taallakin kavimme taas pakollisella jokiristeilylla ja katsastimme kelluvat torit. Pienella veneella putkuttelimme kahdeksisen tuntia pitkin jokea ja pienia idyllisia kanaaleja. Todella kaunista ja rauhallista, nahka tosin paloi ja aamuheratys oli viidelta, mutta oli sen arvoista.



Kelluvaa toria lahietaisyydelta.



Kanaali.



Liiankin tuttu tilanne matkan aikana. Kuski irroitteli muovipusseja potkurista seitseman, kahdeksan kertaa. Joki ei todellakaan ole puhtaimmasta paasta, mutta luulisi, etta esim. kuvan kaltainen toiminta alkaisi tympimaan siina maarin, etta roskat pidettaisiin poissa vedesta... Luulla saa, samainen kaveri heitteli irroittelemiensa muovien lisaksi muunkin ylimaaraisen suoraan laidan yli :(


Seuraavaksi olisi tarkoitus siirtya Rach Gian kaupunkiin lansirannikolle ja hoidella itsemme lautalla Phu Quocin saarelle (toiveissa taas rannalla lohoaminen, ainakin tiialla :), saapa nahda miten onnistuu...



Kasa huudettu!