Pikainen tilannekatsaus

Nyt olisi suunnitelmissa herättää tämä blogi "talviunilta"....Pieni pikapäivitys lienee paikallaan.

Neljä kuukautta vierähti Malesiassa Perhentianin saarilla, josta suuntasimmekin yllättävien asioiden ilmaannuttua Kuala Lumpurin kautta koto-Suomeen. Suomen oloihin totuttauduimme viettämällä Saimaalla kolmisen viikkoa, minkä jälkeen oli yritettävä soluttautua muun väestön joukkoon. Töitäkin pääsimme pitkästä aikaa tekemään, tosin reilun kahden kuukauden työnteko oli enemmän kuin riittävä tähän väliin :) Meidät Suomeen tuoneet asiat tulivat melkein hoidettua (....noh...Timi hoitaa loput ;)....)ja reissujalka alkoi taas vaatimaan liikkeellepääsyä, joten 5.1. (eli tänään) lähti lento kohti Istanbulia.

Paljon ei tällä kertaa ehditä Istanbulista tosin nauttimaan, sillä jatkolento Kuala Lumpuriin ottaa ja lähtee jo huomenissa. Täkäläiset kelitkään eivät tällä kertaa oikein houkuta ulkoiluun (syynä joku Siperian puhuri...), joten aikomuksemme on palata näille seuduille joskus paremmalla ajalla ja säällä. Kävimme sentään sen verran hostellin ulkopuolella, että pääsimme maistamaan paikallista ruokaa, mikä olikin maistamisen arvoista (suomalaiset kebabit hävisivät 175-0) ja Hagia Sofia näytti upealta taksin ikkunasta katsottuna.

Kuala Lumpurissa vietämme muutaman päivän tuhlaten viimeisetkin rahamme sukellusvälineisiin, jonka jälkeen suuntaamme Filippiineille niitä testaamaan. Missiona on löytää ystävämme Rich ja hänen tekeillä oleva veneensä. Sitä pidemmälle ei suunnitelmia ole vielä liiemmin tehty, mutta mitä luultavimmin niihin sisältyy sukeltamista ja vähän lisää sukeltamista :)

Hieman haikeina taas hyvästelimme kotiväen, mutta moottoritie on kuuma 8D

Malesian maisemista

Taisipa vierahtaa tovi jos toinenkin edelliseta paivityksesta :) Tapojen parannukseen pyritaan kovasti jos vain nettiyhteydet pelittaa.

Saavuimme siis Malesiaan seuranamme edelleen Heikki ja Sonja. Thaimaan junassa tapaamamme Hasan opasti meidat Malesian puolella Kota Bharuun, jossa viihdyimmekin useamman paivan. Kota Bharun asujaimisto on hyvinkin muslimipainotteinen (yllatys sinansa kun kerran ollaan muslimimaassa....),joten pyrimme noudattamaan siveellisyytta katuesiintymisessamme. Alastomaksi sita kuitenkin valilla itensa tunsi huivitettujen naisten parissa. Kukaan ei tosin paheksuvia katseita meihin luonut vaan painvastoin jokapuolella tormasi ystavallisiin hymyihin ja "Welcome to Malesia!"-huudahduksiin.

Uskonto ei ole taalla mikaan kuolemanvakava asia, vaan siihen suhtaudutaan ihailtavan rennosti. On jokaisen oma asia, kuinka tunnollisesti uskonasioita harrastaa vai harrastaako laisinkaan. Ehka sita on itsella ollut jonkilaisia ennakkoluuloja, mutta taalla ne ovat viimeistaan halvenneet.

Suosikkipaikaksi nousi ruokapainotteinen night market. Paljon erilaisia ruokakojuja ja rikollisen halpaa ja hyvaa ruokaa. Ihastusta makunystyroissa heratti myos paikallinen aamupala, roti canai, jota Matias onkin joka paiva viimeiset kolmisen kuukautta nauttinut useamman kerran paivassa....

Kulttuuriannoksen nautimme Kota Bharun kulttuurikeskuksessa, jossa "kylan miehet" esittivat perinteikkaita musisointi esityksia (paasipa Matiaskin rummuttamaan oikein olan takaa) seka hyvinkin suurta mielenkiintoa miesyleisossa herattanytta "hyrraharrastusta". Lopputuloksena kulttuuriplajayksesta oli se, etta ehkapa jonain paivana on Suomessa oma malesialainen hyrrayhdistys....

Kota Bharusta matka jatkui Perhentianin saarille. Majoituimme saarista pienemmalle ja lompakkoystavallisemmalle, Kecil:lle, ja taalla sita edelleenkin ollaan lahes kolmen kuukauden kuluttua. Suunnitelmissa oli alunperin viettaa ehka viikko pari taalla ja siita sitten jatkaa taivalta etiapain, mutta toisin kavi. Intouduimme molemmat menemaan sukelluskurssille, josta kehekytyikin sellainen pakkomielle, etta Matias on viitta vaille valmis Dive Master ja Tiiallakin on sukelluksia takana jo viitisenkymmenta (raha-avustuksia voi lahettaa tanne Sunlight Diversiin ja mielellaan ennen kuin maksun aika koittaa... ;).

Paljoa ei ole lapsille kertomista paivan tapahtumista: Matias on "toissa" sukellusputiikissa ja Tiia joko sukeltaa, snorklaa tai karyttaa itseaan rannalla (ja yleensa nukkuu puoleen paivaan...)seka harrastaa yleista hengausta sukellusliikkeen nurkissa. Siinapa se paapiirteittain. Valilla paasee tylsistyminen hiipimaan melko lahelle, mutta se kaikkoaa hyvinkin akkia kun muistelee arjen raadantaa siella pohjolassa seka kay ihmettelemassa vedenalaista elamaa.

Mukavan piristyksen paivaan tuovat saarella asustavat varaanit, joista suurimmat ovat yli parimetrisia jassikoita. Otukset lontystavat muina miehina pitkin polkuja ja yleisesti ottaen on viisainta vaistaa kun sellaisen kohtaa. Myos lepakoita loytyy hyvinkin viljalti pienesta suureen ja iltasella ne vallan villiintyvat kuten lepakoilla on tapana. Tiian lempielaimiin kuuluu ehdottomasti majamme lahistolla asusteleva rotta ,joka on kohta syonyt kaikki alushousut (ei ollenkaan Matiaksen, ainoastaan Tiian....todella reilua...), joten raha-avustusten mukana voi lahettaa myos naisten alushousuja...

30 asteinen vesi kutsuu sen verran voimallisesti etta tarinat tyrehtyy talta eraa. Palaamme aiheeseen tuonnempana 8)

Etelaisesta Thaimaasta

Phuketista matkasimme etelaan Trangin kaupunkiin, josta bongasimme taas Heikin ja Sonjan. Trang oli vaihteeksi taas oikein kiva kaupunki, turisteja ei juuri nakynyt ja lankkarinaama heratti vain positiivista kiinnostusta. Iltaisin kiertelimme night marketin ruokakojuja ja maistelimme niiden antimia. Yhdessa paatimme jatkaa kohti Tarutaon kansallispuistoa ja Koh Lipen saarta.



Koh Lipelle matka taittui mukavasti speedboatilla, jolla matka todellakin taittui.


Koh Lipe oli erittain rauhallinen ja kaunis paikka. Vedet kristallinkirkkaita ja snorklaamaan paasi suoraan omasta rannasta komeaan korallirinteeseen. Paljon erilaista merenelavaa tuli bongattua myos kahdella koko paivan snorkkelointireissulla, joilla tutustuimme ymparoivan kansallispuiston vesiin. Hieman kehitystakin on alkanut nakya vapaasukelluksessa. Viela pari viikkoa sitten Tiia ei paassyt pinnan alle ollenkaan ja nyt maksimisyvyydet pyorivat ehka kahdeksassa metrissa.



Tiia toisen paivan snorklausvarustuksessa. Hieman taisi aurinko varjata ihoa edellisella reissulla :)


Muuta hauskaa elamaa saarella oli lukuisat sammakot ja ilmatilaa hallitsevat merikotkat. Kelit alkoivat kuitenkin hieman huononemaan, sateita tuli iltaisin ja merenkaynti koveni. Paatimme siis siirtya Malesian itarannikon puolelle, jossa monsuunin ei pitaisi hairita harrastuksia.



Viimeinen Koh Lipen aamu omalla rannalla. Nakymat eivat olleet huonommasta paasta.


Matkalla pysahdyimme viela Hat Yain kaupungissa, josta bongasimme junan rajalle. Hieman kuumotti oppaiden varoitukset aariryhmien mellakoista alueella, joiden johdosta kyseista reittia pitaisi ehdottomasti valttaa. Ainoa merkki tasta tosin oli rynnakkokivaareilla varustettujen sotilaiden lasnaolo asemilla ja junassa. Tilanne naytti ainakin vahaksi aikaa rauhoittuneen. Raja ylitettiin ilman ongelmia ja passissa on 90 paivan leima Malesian puolelle.

Siita muutaman paivan paasta lisaa, Tiia ja Matias.

Thaimaan lammosta

Taas on vetta virrannut ja aikaa kulunut viimeisista paivityksista, viime aikoina ei netin selaamiseen ole ollut mahdollisuutta tai kiinnostusta :)

Bangkokissa teimme erinaisia hankintoja saarille siirtymista ajatellen, lisaa massaa tuli mm. snorkkeleiden ja rapyloiden verran. Itse kaupungista jai hauskimpana muistona mieleen joukkoliikennepaiva, jonka kaytimme siis tutustumalla erinaisiin massakulkuneuvoihin. Matkasimme jokea alavirtaan vesibussilla, takaisin keskustampaan katutason ylapuolella kulkevalla BTS-junalla ja lahemmas hotellia jokipaattia pienemmalla kanaaliveneella. Kaikki halpoja ja napparia tapoja siirtya ympariinsa.

Krabille matkasimme taas vaihteeksi yobussilla, joka talla kertaa oli taas mukavammasta paasta, jalkatilaa oli vain niukasti liian vahan... Krabi vaikutti Bangkokin jalkeen oikein mukavalta ja rauhalliselta. Joen varren Night Marketilla nautimme muutamat iltapalat olueineen ja istuskelimme laiturilla paikallisten onkimiesten seurassa, joista nuorimman kanssa saimme aikaan jonkinlaista keskusteluakin. Oli hauska huomata, etta erilaisista kulttuuritaustoista huolimatta teini-ikaisia kiinnostavat kaikkialla ihan samat asiat. Yhden paivan kaytimme ajelemalla ympariinsa skootterilla, joka aanesta paatellen veteli viimeisiaan. Jatkuvasti odotti jaavansa tien varteen savuavan moottorin aareen ihmettelemaan. Vierailimme mm. Krabin turistisemmalla alueella Ao Nangissa ja ihailimme kalkkikivikallioita, joita kasvoi tien varrella. Vasemman puoleiseen liikenteeseen on muuten huomattavan paljon helpompi totuttautua kaksi- kuin nelipyoraisella ajoneuvolla, ei tule vahingossa ajeltua keskiviivalla tai pientareella vaaran puoleisen ratin takia.

Hieman hataisen tanne siirtymisen syyn saimme seuraamme kolmantena Krabin iltana. Niko ja Petra talsivat katua ylos ravitsemusliikkeeseen, jossa nautimme paikallisia virvokkeita. Ilta kului iloisen jalleennakemisen merkeissa ja aamulla siirtyminen Koh Jumin saarelle tapahtui perinteisesti hieman hiljaisemmassa olotilassa.



Krabin baarimikko, kiva heppu, oli laittanut baarin pystyyn kadulle... Illalla levitetaan tuolit ja avataan viinakarry. Vastapaisen hotellin kanssa oli sopimus vessojen kaytosta. Voiko yrittaminen olla ennaan yksinkertaisempaa?


Koh Jumilla majoituimme Ao Sin rannalle saman nimiseen bungalowikylaan, joka oli turhia kehumatta varustettu saaren parhaalla rannalla ja parhaalla nakoalalla.



Iltakavelylla "omalla" rannalla.



Lisaa autiota hiekkarantaa, tuolla jossain toisen paan rinteessa oli meidan bungalowit.


Lisaksi olimme ensimmaisen viikon ajan ainoat asiakkaat ja paasimme pyorittamaan paikan merinakoalabaaria ja sen aanentoistolaitteita. Aamu-uinnin jalkeen Andamaanien merella ei hymy laskeutunut suupielista helposti. Vietimme aikaa mm. snorklausreissuilla, joilta ei puuttunut varikkaita kaloja ja isoja elamyksia. Nikon ja Petran rajallisen matka-ajan lahestyessa loppuaan siirryimme pariksi paivaksi Phi Phin saarelle ja sielta Phuketiin, jossa toivotimme haikeat hyvastit.



Phi Phin postikorttimaisemaa nakoalakukkulalta katsottuna. Taalla oli halinaa hieman enemman, omalla rannalla snorklatessakin sai koko ajan varoa taksiveneita. Korallit ja kalat olivat kuitenkin upeita.


Phuketin kohokohtana oli Thai uuden vuoden juhlinta, jonka seurauksena kastuimme lapikotaisin moneen otteeseen. Kaduilla oli ilo ylimmillaan ja vetta kaadettiin jokaisen ohikulkijan paalle laulun ja tanssin ohella. Missaan ei muuten nakynyt merkkiakaan Bangkokin kahinoista, koko hommasta kuultiin ensimmaista kertaa vasta netin aareen paastyamme. Uutisista saattaa saada aika erilaisen kuvan siita mika tunnelma on maan sisalla...

Tasta on tarkoitus jatkaa eteenpain kohti Malesiaa, matkalla tosin olisi viela tarkoitus katsastaa Ko Ta Ru Taon meriluonnonpuisto. Hieman tulevat sateet huolettavat, kausi on tana vuonna nahtavasti etuajassa, mika voi vaikuttaa reitinvalintaan. Seuraavan paivityksen aikaan ollaan varmasti viisaampia, mutta nyt ei meillakaan ole tarkempaa tietoa, missa silloin satutaan olemaan :)

Thaimaan hiekoilta Matias ja Tiia, joiden mielesta hyttyset ovat perseesta...

Loput Laosista

Vientianesta suuntasimme pohjoiseen Luang Prabangin maailmanperintokaupunkiin. Bussi kulki lapi Laosin vuoristoseudun serpentiinista toiseen ja maisemat olivat komeita. Vauhti ei tosin ollut yhta komeata, keskinopeus oli jossain viidenkympin tuntumassa... Tutustuimme kaupunkiin parin paivan ajan, kun aikaa ei oikein enempaa talla kertaa ollut. Aikakasitys on seitseman reissukuukauden aikana muuttunut aikalailla, alkuun parista paivasta tuntui saavan paljon irti, mutta nykyaan alle viikossa ei oikein ehdi tehda eika nahda mitaan. Luang Prabangistakin jai hieman hamara kuva (Eika vahiten kaikkialla leijuvan savun takia. Paikalliset harjoittavat kuivan kauden loppupuolella ahkerasti kulottamista ja kaskeamista, mika johtaa Laosin ja Thaimaan pohjoisosien peittymiseen niin tiheaan savuverhoon, etta lentokentatkin ovat vahan valia suljettuina.) Maisemien ihaileminen kirvelevin silmin ei oikein houkuttanut ja kun lampotilakin tipahti hyytavaan 25 asteeseen, siirryimme ihan hyvilla mielin taas etelampaan Vang Viengin kaupunkiin.



Ehdittiin kuitenkin kavaista katsastamassa kuulua vesiputousta, jonka altaissa olisi voinut pulahdella. Keli oli vaan sen verran viilea, etta ihailtiin vain rannalta turkoosinhohtoista vetta...


Vang Vieng on Laosin kuuluisin biletyspaikka, joka on taynna baareja, pizzaa ja hyvin humalaisia nuoria lankkareita. Pysahdyimme tanne katsomaan, miten hurjaa meininki todellisuudessa on ja kellumaan joessa traktorin sisakumeilla (mista paikka on erityisen kuuluisa) baarista toiseen. Pakolliset kuviot tuli testattua ja seuraavana paivana oloa korjattua tukevalla aussiaamiaisella, elokuvilla ja pizzalla.



Vang Viengin kalkkikivikallioita, jotka alunperin ovat matkailijoita paikalle houkutelleet.



Matkalla takaisin Vientianeen satuimme ensimmaista kertaa vakavamman liikenneonnettomuuden todistajiksi (paikallisten ajokulttuurin tuntien on ihme, etta oli ensimmainen kerta...). Kaksi kuorma-autoa ja yksi pick-up olivat kolkutelleet toisiaan pienen sillan kohdalla, onneksi ilman henkilovahinkoja. Jalki oli kuitenkin sen nakoista, etta suunnittelimme jo leirin pystyttamista tien laitaan, ei vaikuttanut todennakoiselta, etta sumaa saadaan ihan pian purettua. Mutta mutta, jo parin tunnin paasta paikalle saatiin jarea tukkirekka repimaan haavoittuneet kuorma-autot irti toisistaan ja sillan kaiteista ja taas matka jatkui.


Pysahdyimme viela paivaksi Vientianessa, jossa tormasimme taas samaan yopaikanloytamisongelmaan kuin ensimmaisella kerralla. Koko kaupunki tuntuu olevan jatkuvasti taynna, ainoat vapaat paikat loytyvat kalliimmista hotelleista, jollaisesta onnistuimme lopulta tinkaamaan vessattoman huoneen kymenen euron hintaan. Laosin hintatasoon tottuneena sekin hinta kirpaisi :) Muita ohjelmanumeroita oli lippujen hommaaminen Bangkokiin ja kavaisy jo tutuksi tulleella Sengdara Gymilla (jossa respan tytto muisti meidat edelliselta viikolta ja saimme paivaliput jasenhintaan).

Laos jai taakse ja talla hetkella kulutamme viimeisia Bangkokin tunteja ennen siirtymista Krabin suuntaan, jossa toivottavasti tormaamme eraisiin vaaleisiin pohjoisen asukkeihin.

Valokuvia ei nyt taaskaan onnistuta laittamaan ainakaan samantien, jotain mataa nayttaa olevan muistikortissa (tai vaihtoeshtoisesti tassa koneessa). Jos jossain vaiheessa onnistuu, niin niita ilmestyy tekstin kaveriksi... Nyt onnistui :)

Heja Sverige!

Osuttiin Vientianea kierrellessa tallaiseen paikkaan:


Ehdittiin tosin syoda suurin osa ennen kuvaa, kun oli niin taivaallisen hyvaa...



Slurps, viimeisia siivuja viedaan. Parasta pizzaa puoleen vuoteen, ihan niinkuin Suomessa, vaikka ruotsalainen paikka olikin. Pizza taallapain maailmaa on elintasoherkkua ja loytyy menusta hintahaarukan ylapaasta. Silloin talloin sita on kuitenkin saatava ja nyt osui paikka oikeaan :)

Niin ja Thaimaalle pisteet, turistien vahenemisen pelossa olivat poistaneet viisumimaksut muutamaksi kuukaudeksi. Saatiin siis parin paivan jonottamisen seurauksena parin kuukauden turistiviisumit hintaan 0 bhatia. Lisaa tallaisia!

Tusen tackar at alla svenska manniskor som tar det sig att baka harlig svensk mat at os har i den stora varlden :)


T: Hieman uuvahtaneet urheilulliset matkailijat. Eilen kavaistiin punttisalilla riehumassa, lippuun upposi kuutisen euroa, mutta hintaan sisaltyi salin lisaksi saunat, uima-allas ja tunnin hieronta... Ei paha.

Matkalla pohjoiseen

Yritimme sulautua joukkoon, mutta taisimme tehda jotain vaarin... Arvatkaa kuka oli nopein.


Taas tuli hieman pitkanpuoleinen paivitystauko, siita pahoittelut. Kambodzan puolella nettiyhteydet olivat sen verran hitaita, etta jai kirjoittamiset vahemmalle ja taalla Laosissa vietimme ensimmaiset kaksi viikkoa Mekongin suiston saarilla, joille internet loysi tiensa vain satelliitin kautta ja siis kalliilla...



Muukin liikenne tietoliikenteen lisaksi on hieman tukkoista. Tassa Kambodzalainen jaahdytysjarjestelma jaahdyttaa bussin konetta ennen matkan alkua Phnom Penhista Siem Reapiin... Kun kone oli kaynnistynyt jaahdytys jatkui vesiletkun avulla, hyvan nakoista toimintaa. Vastoin kaikkia odotuksia paasimme perille ilman ylimaaraisia stoppeja.


Viime paivityksen jalkeen siis jatkoimme Laosin viisumeiden hankkimisen jalkeen matkaa Kambodzassa Phnom Penhista Siem Reapiin pakolliselle temppelikierrokselle. Ostimme vain paivan lipun Angkorin alueelle, mutta siinakin oli ihan riittamiin kivirakennuksia. Kaikkien valtavien raunioiden sisaistamiseen menee huomattavasti enemman aikaa kuin itse kiertamiseen, johon siihenkin kului paivalipun oikeuttama pari tuntia auringonlaskua plus koko seuraava paiva. Turisteja pyorii alueella huomattavia maaria, mutta kierreltavaakin on sen verran paljon, etta hyvin rauhallisiinkin paikkoihin tormaa aika ajoin. Uskomaton paikka, ei lopulta harmittanut maksaa paivalipusta kahtakymmenta taalaa.



Yksi monista.



Tiia ja puu.


Siem Riepissa vietimme ainoastaan muutaman paivan ja pari alkoholin savyttamaa iltaa, joiden jalkeen hyvastelimme Heikin ja Sonjan, joiden seurassa oli tullut matkustettua jo likimain kuukauden ajan. Meidan matka suuntautui pienen mutkan kautta pohjoiseen Laosiin ja heidan lanteen Thaimaan puolelle. Hyppasimme siis aikaisin aamulla eri busseihin ja aloitimme parin paivan siirtymisen seuraavaan maahan taas vaihteeksi kahdestaan.

Kompong Chamin ja Stung Trengin kautta paasimme vihdoin Laosin rajalle, josta siirryimme pikavauhtia 4000 islandiksi kutsutulle alueelle aivan rajan tuntumaan. Paikka oli siina maarin rentouttava, etta paadyimme viettamaan Done Detin ja Done Khonen saarilla melkein pari viikkoa. Aika kului mukavasti oman bungalowin kuistilla riippumatossa maaten, kirjoja lueskellen ja saaria ympariinsa pyoraillen.



Outoa historiaa saarilta. Ranskalaiset rakensivat edellisen vuosisadan alussa saarten poikki kapearaiteisen rautatien turvaamaan Laosin ja Kambodzan valisen kauppareitin koskien ja putousten ohi. Jaljella on nykyaan kaksi valtavaa betonista satamarakennelmaa entisen rautatien molemmissa paissa, saaria yhdistava silta ja pari ruosteista veturia. Itse rautatie on kadonnut parempaan kayttoon aikapaivia sitten.


Bongasimme joesta pari Mekongin jokidelfiinia, joita ei ole jaljella kuin satakunta. Toivottavasti nama viimeiset saavat olla rauhassa ja kanta alkaisi taas kasvaa, saarelaiset ainakin pitivat niita suuressa arvossa (delfiininbongausmatkasta sai maksaa parhaimmillaan parikymmenta taalaa per naama, me onnistuimme loytamaan fillarimatkalla halvemman vaihtoehdon ja maksoimme pari taalaa henkea kohti matkasta isoille kiville, joilta sai tiirailla pintaan nousevia evia).



Aivan bungalowin takana aukesi idyllinen peltomaisema, jolle puhvelit keraantyivat auringonlaskun aikaan poseeraamaan.


Levyttamisen tayteisten paivien jalkeen alkoi matkajalkaa taas vipattamaan ja siirryimme valietapille Pakseen (talla hetkella), josta matka jatkuu huomenissa kohti Vientianea. Siella koitetaan lisata tahan taas muutama valokuva ja niiden seuraksi ehka muutama rivi tekstiakin.



Auringonnousu Done Detin saarella... Kylla, olimme hereilla :)


Lampimia terveisia kaikille (pari paivaa sitten oli varjolampotila mukavat 42 astetta ja kosteuttakin riittaa, ei ole pakkasta ei)