Matkalla pohjoiseen

Yritimme sulautua joukkoon, mutta taisimme tehda jotain vaarin... Arvatkaa kuka oli nopein.


Taas tuli hieman pitkanpuoleinen paivitystauko, siita pahoittelut. Kambodzan puolella nettiyhteydet olivat sen verran hitaita, etta jai kirjoittamiset vahemmalle ja taalla Laosissa vietimme ensimmaiset kaksi viikkoa Mekongin suiston saarilla, joille internet loysi tiensa vain satelliitin kautta ja siis kalliilla...



Muukin liikenne tietoliikenteen lisaksi on hieman tukkoista. Tassa Kambodzalainen jaahdytysjarjestelma jaahdyttaa bussin konetta ennen matkan alkua Phnom Penhista Siem Reapiin... Kun kone oli kaynnistynyt jaahdytys jatkui vesiletkun avulla, hyvan nakoista toimintaa. Vastoin kaikkia odotuksia paasimme perille ilman ylimaaraisia stoppeja.


Viime paivityksen jalkeen siis jatkoimme Laosin viisumeiden hankkimisen jalkeen matkaa Kambodzassa Phnom Penhista Siem Reapiin pakolliselle temppelikierrokselle. Ostimme vain paivan lipun Angkorin alueelle, mutta siinakin oli ihan riittamiin kivirakennuksia. Kaikkien valtavien raunioiden sisaistamiseen menee huomattavasti enemman aikaa kuin itse kiertamiseen, johon siihenkin kului paivalipun oikeuttama pari tuntia auringonlaskua plus koko seuraava paiva. Turisteja pyorii alueella huomattavia maaria, mutta kierreltavaakin on sen verran paljon, etta hyvin rauhallisiinkin paikkoihin tormaa aika ajoin. Uskomaton paikka, ei lopulta harmittanut maksaa paivalipusta kahtakymmenta taalaa.



Yksi monista.



Tiia ja puu.


Siem Riepissa vietimme ainoastaan muutaman paivan ja pari alkoholin savyttamaa iltaa, joiden jalkeen hyvastelimme Heikin ja Sonjan, joiden seurassa oli tullut matkustettua jo likimain kuukauden ajan. Meidan matka suuntautui pienen mutkan kautta pohjoiseen Laosiin ja heidan lanteen Thaimaan puolelle. Hyppasimme siis aikaisin aamulla eri busseihin ja aloitimme parin paivan siirtymisen seuraavaan maahan taas vaihteeksi kahdestaan.

Kompong Chamin ja Stung Trengin kautta paasimme vihdoin Laosin rajalle, josta siirryimme pikavauhtia 4000 islandiksi kutsutulle alueelle aivan rajan tuntumaan. Paikka oli siina maarin rentouttava, etta paadyimme viettamaan Done Detin ja Done Khonen saarilla melkein pari viikkoa. Aika kului mukavasti oman bungalowin kuistilla riippumatossa maaten, kirjoja lueskellen ja saaria ympariinsa pyoraillen.



Outoa historiaa saarilta. Ranskalaiset rakensivat edellisen vuosisadan alussa saarten poikki kapearaiteisen rautatien turvaamaan Laosin ja Kambodzan valisen kauppareitin koskien ja putousten ohi. Jaljella on nykyaan kaksi valtavaa betonista satamarakennelmaa entisen rautatien molemmissa paissa, saaria yhdistava silta ja pari ruosteista veturia. Itse rautatie on kadonnut parempaan kayttoon aikapaivia sitten.


Bongasimme joesta pari Mekongin jokidelfiinia, joita ei ole jaljella kuin satakunta. Toivottavasti nama viimeiset saavat olla rauhassa ja kanta alkaisi taas kasvaa, saarelaiset ainakin pitivat niita suuressa arvossa (delfiininbongausmatkasta sai maksaa parhaimmillaan parikymmenta taalaa per naama, me onnistuimme loytamaan fillarimatkalla halvemman vaihtoehdon ja maksoimme pari taalaa henkea kohti matkasta isoille kiville, joilta sai tiirailla pintaan nousevia evia).



Aivan bungalowin takana aukesi idyllinen peltomaisema, jolle puhvelit keraantyivat auringonlaskun aikaan poseeraamaan.


Levyttamisen tayteisten paivien jalkeen alkoi matkajalkaa taas vipattamaan ja siirryimme valietapille Pakseen (talla hetkella), josta matka jatkuu huomenissa kohti Vientianea. Siella koitetaan lisata tahan taas muutama valokuva ja niiden seuraksi ehka muutama rivi tekstiakin.



Auringonnousu Done Detin saarella... Kylla, olimme hereilla :)


Lampimia terveisia kaikille (pari paivaa sitten oli varjolampotila mukavat 42 astetta ja kosteuttakin riittaa, ei ole pakkasta ei)