Malesian maisemista

Taisipa vierahtaa tovi jos toinenkin edelliseta paivityksesta :) Tapojen parannukseen pyritaan kovasti jos vain nettiyhteydet pelittaa.

Saavuimme siis Malesiaan seuranamme edelleen Heikki ja Sonja. Thaimaan junassa tapaamamme Hasan opasti meidat Malesian puolella Kota Bharuun, jossa viihdyimmekin useamman paivan. Kota Bharun asujaimisto on hyvinkin muslimipainotteinen (yllatys sinansa kun kerran ollaan muslimimaassa....),joten pyrimme noudattamaan siveellisyytta katuesiintymisessamme. Alastomaksi sita kuitenkin valilla itensa tunsi huivitettujen naisten parissa. Kukaan ei tosin paheksuvia katseita meihin luonut vaan painvastoin jokapuolella tormasi ystavallisiin hymyihin ja "Welcome to Malesia!"-huudahduksiin.

Uskonto ei ole taalla mikaan kuolemanvakava asia, vaan siihen suhtaudutaan ihailtavan rennosti. On jokaisen oma asia, kuinka tunnollisesti uskonasioita harrastaa vai harrastaako laisinkaan. Ehka sita on itsella ollut jonkilaisia ennakkoluuloja, mutta taalla ne ovat viimeistaan halvenneet.

Suosikkipaikaksi nousi ruokapainotteinen night market. Paljon erilaisia ruokakojuja ja rikollisen halpaa ja hyvaa ruokaa. Ihastusta makunystyroissa heratti myos paikallinen aamupala, roti canai, jota Matias onkin joka paiva viimeiset kolmisen kuukautta nauttinut useamman kerran paivassa....

Kulttuuriannoksen nautimme Kota Bharun kulttuurikeskuksessa, jossa "kylan miehet" esittivat perinteikkaita musisointi esityksia (paasipa Matiaskin rummuttamaan oikein olan takaa) seka hyvinkin suurta mielenkiintoa miesyleisossa herattanytta "hyrraharrastusta". Lopputuloksena kulttuuriplajayksesta oli se, etta ehkapa jonain paivana on Suomessa oma malesialainen hyrrayhdistys....

Kota Bharusta matka jatkui Perhentianin saarille. Majoituimme saarista pienemmalle ja lompakkoystavallisemmalle, Kecil:lle, ja taalla sita edelleenkin ollaan lahes kolmen kuukauden kuluttua. Suunnitelmissa oli alunperin viettaa ehka viikko pari taalla ja siita sitten jatkaa taivalta etiapain, mutta toisin kavi. Intouduimme molemmat menemaan sukelluskurssille, josta kehekytyikin sellainen pakkomielle, etta Matias on viitta vaille valmis Dive Master ja Tiiallakin on sukelluksia takana jo viitisenkymmenta (raha-avustuksia voi lahettaa tanne Sunlight Diversiin ja mielellaan ennen kuin maksun aika koittaa... ;).

Paljoa ei ole lapsille kertomista paivan tapahtumista: Matias on "toissa" sukellusputiikissa ja Tiia joko sukeltaa, snorklaa tai karyttaa itseaan rannalla (ja yleensa nukkuu puoleen paivaan...)seka harrastaa yleista hengausta sukellusliikkeen nurkissa. Siinapa se paapiirteittain. Valilla paasee tylsistyminen hiipimaan melko lahelle, mutta se kaikkoaa hyvinkin akkia kun muistelee arjen raadantaa siella pohjolassa seka kay ihmettelemassa vedenalaista elamaa.

Mukavan piristyksen paivaan tuovat saarella asustavat varaanit, joista suurimmat ovat yli parimetrisia jassikoita. Otukset lontystavat muina miehina pitkin polkuja ja yleisesti ottaen on viisainta vaistaa kun sellaisen kohtaa. Myos lepakoita loytyy hyvinkin viljalti pienesta suureen ja iltasella ne vallan villiintyvat kuten lepakoilla on tapana. Tiian lempielaimiin kuuluu ehdottomasti majamme lahistolla asusteleva rotta ,joka on kohta syonyt kaikki alushousut (ei ollenkaan Matiaksen, ainoastaan Tiian....todella reilua...), joten raha-avustusten mukana voi lahettaa myos naisten alushousuja...

30 asteinen vesi kutsuu sen verran voimallisesti etta tarinat tyrehtyy talta eraa. Palaamme aiheeseen tuonnempana 8)