Loput Laosista

Vientianesta suuntasimme pohjoiseen Luang Prabangin maailmanperintokaupunkiin. Bussi kulki lapi Laosin vuoristoseudun serpentiinista toiseen ja maisemat olivat komeita. Vauhti ei tosin ollut yhta komeata, keskinopeus oli jossain viidenkympin tuntumassa... Tutustuimme kaupunkiin parin paivan ajan, kun aikaa ei oikein enempaa talla kertaa ollut. Aikakasitys on seitseman reissukuukauden aikana muuttunut aikalailla, alkuun parista paivasta tuntui saavan paljon irti, mutta nykyaan alle viikossa ei oikein ehdi tehda eika nahda mitaan. Luang Prabangistakin jai hieman hamara kuva (Eika vahiten kaikkialla leijuvan savun takia. Paikalliset harjoittavat kuivan kauden loppupuolella ahkerasti kulottamista ja kaskeamista, mika johtaa Laosin ja Thaimaan pohjoisosien peittymiseen niin tiheaan savuverhoon, etta lentokentatkin ovat vahan valia suljettuina.) Maisemien ihaileminen kirvelevin silmin ei oikein houkuttanut ja kun lampotilakin tipahti hyytavaan 25 asteeseen, siirryimme ihan hyvilla mielin taas etelampaan Vang Viengin kaupunkiin.



Ehdittiin kuitenkin kavaista katsastamassa kuulua vesiputousta, jonka altaissa olisi voinut pulahdella. Keli oli vaan sen verran viilea, etta ihailtiin vain rannalta turkoosinhohtoista vetta...


Vang Vieng on Laosin kuuluisin biletyspaikka, joka on taynna baareja, pizzaa ja hyvin humalaisia nuoria lankkareita. Pysahdyimme tanne katsomaan, miten hurjaa meininki todellisuudessa on ja kellumaan joessa traktorin sisakumeilla (mista paikka on erityisen kuuluisa) baarista toiseen. Pakolliset kuviot tuli testattua ja seuraavana paivana oloa korjattua tukevalla aussiaamiaisella, elokuvilla ja pizzalla.



Vang Viengin kalkkikivikallioita, jotka alunperin ovat matkailijoita paikalle houkutelleet.



Matkalla takaisin Vientianeen satuimme ensimmaista kertaa vakavamman liikenneonnettomuuden todistajiksi (paikallisten ajokulttuurin tuntien on ihme, etta oli ensimmainen kerta...). Kaksi kuorma-autoa ja yksi pick-up olivat kolkutelleet toisiaan pienen sillan kohdalla, onneksi ilman henkilovahinkoja. Jalki oli kuitenkin sen nakoista, etta suunnittelimme jo leirin pystyttamista tien laitaan, ei vaikuttanut todennakoiselta, etta sumaa saadaan ihan pian purettua. Mutta mutta, jo parin tunnin paasta paikalle saatiin jarea tukkirekka repimaan haavoittuneet kuorma-autot irti toisistaan ja sillan kaiteista ja taas matka jatkui.


Pysahdyimme viela paivaksi Vientianessa, jossa tormasimme taas samaan yopaikanloytamisongelmaan kuin ensimmaisella kerralla. Koko kaupunki tuntuu olevan jatkuvasti taynna, ainoat vapaat paikat loytyvat kalliimmista hotelleista, jollaisesta onnistuimme lopulta tinkaamaan vessattoman huoneen kymenen euron hintaan. Laosin hintatasoon tottuneena sekin hinta kirpaisi :) Muita ohjelmanumeroita oli lippujen hommaaminen Bangkokiin ja kavaisy jo tutuksi tulleella Sengdara Gymilla (jossa respan tytto muisti meidat edelliselta viikolta ja saimme paivaliput jasenhintaan).

Laos jai taakse ja talla hetkella kulutamme viimeisia Bangkokin tunteja ennen siirtymista Krabin suuntaan, jossa toivottavasti tormaamme eraisiin vaaleisiin pohjoisen asukkeihin.

Valokuvia ei nyt taaskaan onnistuta laittamaan ainakaan samantien, jotain mataa nayttaa olevan muistikortissa (tai vaihtoeshtoisesti tassa koneessa). Jos jossain vaiheessa onnistuu, niin niita ilmestyy tekstin kaveriksi... Nyt onnistui :)