Heja Sverige!

Osuttiin Vientianea kierrellessa tallaiseen paikkaan:


Ehdittiin tosin syoda suurin osa ennen kuvaa, kun oli niin taivaallisen hyvaa...



Slurps, viimeisia siivuja viedaan. Parasta pizzaa puoleen vuoteen, ihan niinkuin Suomessa, vaikka ruotsalainen paikka olikin. Pizza taallapain maailmaa on elintasoherkkua ja loytyy menusta hintahaarukan ylapaasta. Silloin talloin sita on kuitenkin saatava ja nyt osui paikka oikeaan :)

Niin ja Thaimaalle pisteet, turistien vahenemisen pelossa olivat poistaneet viisumimaksut muutamaksi kuukaudeksi. Saatiin siis parin paivan jonottamisen seurauksena parin kuukauden turistiviisumit hintaan 0 bhatia. Lisaa tallaisia!

Tusen tackar at alla svenska manniskor som tar det sig att baka harlig svensk mat at os har i den stora varlden :)


T: Hieman uuvahtaneet urheilulliset matkailijat. Eilen kavaistiin punttisalilla riehumassa, lippuun upposi kuutisen euroa, mutta hintaan sisaltyi salin lisaksi saunat, uima-allas ja tunnin hieronta... Ei paha.

Matkalla pohjoiseen

Yritimme sulautua joukkoon, mutta taisimme tehda jotain vaarin... Arvatkaa kuka oli nopein.


Taas tuli hieman pitkanpuoleinen paivitystauko, siita pahoittelut. Kambodzan puolella nettiyhteydet olivat sen verran hitaita, etta jai kirjoittamiset vahemmalle ja taalla Laosissa vietimme ensimmaiset kaksi viikkoa Mekongin suiston saarilla, joille internet loysi tiensa vain satelliitin kautta ja siis kalliilla...



Muukin liikenne tietoliikenteen lisaksi on hieman tukkoista. Tassa Kambodzalainen jaahdytysjarjestelma jaahdyttaa bussin konetta ennen matkan alkua Phnom Penhista Siem Reapiin... Kun kone oli kaynnistynyt jaahdytys jatkui vesiletkun avulla, hyvan nakoista toimintaa. Vastoin kaikkia odotuksia paasimme perille ilman ylimaaraisia stoppeja.


Viime paivityksen jalkeen siis jatkoimme Laosin viisumeiden hankkimisen jalkeen matkaa Kambodzassa Phnom Penhista Siem Reapiin pakolliselle temppelikierrokselle. Ostimme vain paivan lipun Angkorin alueelle, mutta siinakin oli ihan riittamiin kivirakennuksia. Kaikkien valtavien raunioiden sisaistamiseen menee huomattavasti enemman aikaa kuin itse kiertamiseen, johon siihenkin kului paivalipun oikeuttama pari tuntia auringonlaskua plus koko seuraava paiva. Turisteja pyorii alueella huomattavia maaria, mutta kierreltavaakin on sen verran paljon, etta hyvin rauhallisiinkin paikkoihin tormaa aika ajoin. Uskomaton paikka, ei lopulta harmittanut maksaa paivalipusta kahtakymmenta taalaa.



Yksi monista.



Tiia ja puu.


Siem Riepissa vietimme ainoastaan muutaman paivan ja pari alkoholin savyttamaa iltaa, joiden jalkeen hyvastelimme Heikin ja Sonjan, joiden seurassa oli tullut matkustettua jo likimain kuukauden ajan. Meidan matka suuntautui pienen mutkan kautta pohjoiseen Laosiin ja heidan lanteen Thaimaan puolelle. Hyppasimme siis aikaisin aamulla eri busseihin ja aloitimme parin paivan siirtymisen seuraavaan maahan taas vaihteeksi kahdestaan.

Kompong Chamin ja Stung Trengin kautta paasimme vihdoin Laosin rajalle, josta siirryimme pikavauhtia 4000 islandiksi kutsutulle alueelle aivan rajan tuntumaan. Paikka oli siina maarin rentouttava, etta paadyimme viettamaan Done Detin ja Done Khonen saarilla melkein pari viikkoa. Aika kului mukavasti oman bungalowin kuistilla riippumatossa maaten, kirjoja lueskellen ja saaria ympariinsa pyoraillen.



Outoa historiaa saarilta. Ranskalaiset rakensivat edellisen vuosisadan alussa saarten poikki kapearaiteisen rautatien turvaamaan Laosin ja Kambodzan valisen kauppareitin koskien ja putousten ohi. Jaljella on nykyaan kaksi valtavaa betonista satamarakennelmaa entisen rautatien molemmissa paissa, saaria yhdistava silta ja pari ruosteista veturia. Itse rautatie on kadonnut parempaan kayttoon aikapaivia sitten.


Bongasimme joesta pari Mekongin jokidelfiinia, joita ei ole jaljella kuin satakunta. Toivottavasti nama viimeiset saavat olla rauhassa ja kanta alkaisi taas kasvaa, saarelaiset ainakin pitivat niita suuressa arvossa (delfiininbongausmatkasta sai maksaa parhaimmillaan parikymmenta taalaa per naama, me onnistuimme loytamaan fillarimatkalla halvemman vaihtoehdon ja maksoimme pari taalaa henkea kohti matkasta isoille kiville, joilta sai tiirailla pintaan nousevia evia).



Aivan bungalowin takana aukesi idyllinen peltomaisema, jolle puhvelit keraantyivat auringonlaskun aikaan poseeraamaan.


Levyttamisen tayteisten paivien jalkeen alkoi matkajalkaa taas vipattamaan ja siirryimme valietapille Pakseen (talla hetkella), josta matka jatkuu huomenissa kohti Vientianea. Siella koitetaan lisata tahan taas muutama valokuva ja niiden seuraksi ehka muutama rivi tekstiakin.



Auringonnousu Done Detin saarella... Kylla, olimme hereilla :)


Lampimia terveisia kaikille (pari paivaa sitten oli varjolampotila mukavat 42 astetta ja kosteuttakin riittaa, ei ole pakkasta ei)

Kambodza

Taas tuli hieman pidempi paivitystauko... Vietamme aikaa talla hetkella Phnom Penhissa, matka tanne kulki Kepin, Kampotin ja Sihanoukvillen kautta. Tama on todella kaunis maa, matkan rajalta Kepiin tulimme moottoripyorakyydilla idyllisten maalaismaisemien lapi, jotka nostivat Vietnamin betonitaloviidakoiden jalkeen levean virneen naamalle. Hyva fiilis alkoi jo rajalla, joka oli tunnelmaltaan kiireettomyydessaan lahinna afrikkalainen. Vietnamilaiset motokuskimme kulkivat lapi ilman kyselyita, rajavartijat (ne jotka eivat pelanneet lentopalloa) nojailivat tuoleillaan seinan varjossa ja me saimme viisumit kymmenine leimoineen pikkuhiljaa hoidettua. Kuoppaista hiekkatieta (tai hiekkaista kuoppatieta?) jatkoimme nelisenkymmenta kilometria Kepin pikkukaupunkiin. Maisema oli paalujen paalle rakennettuja taloja, suola-altaita, vesipuhveleita ja paikallisia lapsia vilkuttamassa.



Tuktuk hyytyi makeen Kepissa, kun etsiskelimme paikkaa, josta saisi rahaa nostettua. Ei pankkeja, ei automaatteja, hotellit, jotka antoivat ulos rahaa Visalla olivat jakaneet jo kateisensa ulos. Hieman meinasi alkaa ahdistamaan, rahaa kun oli vain pariin kaljaan, mutta lopulta onnasi ja Sailing Clubilta saimme taaloja taskuun, kun naytimme niin saalittavilta.


Kepissa viivyimme vain yhden yon (Paadyimme oikein mukavaan guest houseen, jonka omistaja sattui olemaan suomalainen. Tapasimme tosin vain omistajan paikallisen vaimon, mies itse sattui juuri olemaan Suomessa matkalla. Vaimo oli varsin miellyttava ihminen, emmeka ihmettele hetkeakaan miksi mies oli vaihtanut lumen ja pakkasen Kambodzan kuumuuteen...), jonka jalkeen matka jatkui tuktukilla Kampotiin. Taalla juhlistimme hieman kiinalaista uutta vuotta hotellin kattoterassilla. Kaupungilla kiersi lukemattomia lohikaarmeita rumpuryhmineen ja ilotulitteet ratisivat. Seuraavana aamuna neuvottelimme taksikyydin Toyota Camrylla (joka on paikallisten paa-asiallinen autovalinta, suurin osa uusistakin autoista on samaa merkkia ja mallia, toiseksi suosituin onkin sitten Lexus...) Sihanoukvilleen, jonne Vietnamissa tapaamamme Heikin ja Sonjan kaverit olivat tulossa lomamatkalle.

Sihanoukvillessa tormasimme uuden vuoden juhlinnan seurauksiin hieman vakavammin: melkein kaikki hotellit olivat taynna ja niissa, joissa huoneita oli jaljella, hinta oli kolminkertaistunut. Rannan laheisyydessa myytiin eioota ja aikamme neuvoteltuamme paadyimme jakamaan huoneen Heikin ja Sonjan kanssa hieman lahempaa keskustaa guest housesta, jossa kuuden taalan huoneesta joutui maksamaan 18.. Hotellin omistaja selitti meille hinnasta iloinen virne naamalla: "today 18 dollars, tomorrow maybe 20..". Vaihdoimme paikkaa aamulla viela hieman etaammaksi parin paivan ajaksi, jonka jalkeen uuden vuoden juhlijat alkoivat haihtumaan ja hintataso tipahti normaaliksi ja saimme huoneen rannan tuntumasta. Paivisin aikaa kulutimme mm. rannalla maaten, tekemalla snorklausreissun lahisaarille, mopoilemaalla kansallispuistoon (rannalle:) ja taas vaihteeksi rannalla maaten...



Snorklausreissulle lahdettaessa... Kyllahan tama vene kestaa muutaman tunnin merella...



Tankkauspiste paikalliseen tapaan, yksi pullollinen kiitos! Huomaa Heikin tyylikas kypara.



Pakollinen rantakuva kansallispuiston alueelta. Loysimme lopulta pienen seikkailun jalkeen aution hiekkarannan, jossa paiva kuluikin lokoisasti makoillen.


Iltaisin istuskelimme rannalla siemaillen happy hour olusia ja Mekong-ampareita. Osan aikaa kului tosin Discoverya katsellen huoneessa mahataudin pakottamana, naita tuntuu olevan liikkeella. Parin rantaviikon jalkeen olo alkoi olla jo hieman keitetty-rapumainen ja teimme taas kollektiivisen (me+H&S) paatoksen jatkaa matkaa. Ensimmainen siirtyminen tosin oli vain joitakin kilometreja seuravalle rannalle, johon jumituimme muutamaksi paivaksi ennen matkan jatkumista paakaupunkiin.



Viimeisten auringonsateiden valossa kirjan parissa.


Taalla Phnom Penhissa ajattelimme viettaa sen aikaa, etta Laosin viisumit on saatu passeihin ja paasemme suuntaamaan pohjoiseen Angkorin temppeleiden kautta.

Nyt alkaa olla aika siirtya lahetystoon jonottelemaan, valokuvia tahan tekstiin tulee hieman myohemmin, pysykaa kuulolla.

Phu Quocin paratiisisaarella

Pohjanmaalaisen yleison pyynnosta laitetaan hieman lisaa rantakuvia ja rantatarinoita :)

Paadyimme viettamaan viimeisia Vietnamin paivia siis Phu Quocin saarelle, joka on aivan Kambodzan rajan tuntumassa ja paikallisestikin kuuluisa rantalomakohde.



Duong Dongin kaupungin maisemaa iltasella


Kaikkialla oli varoiteltu, etta hotellit ovat taynna Tetin laheisyyden takia, mutta tilaa tuntui loytyvan useastakin paikasta ja jarkevilla hinoilla. Rannalla lohoilya piristimme yhtena paivana vuokraamalla skootterin, jolla kiertelimme (Matias kuskina ja Tiia kauhusta jaykkana pelkaajan paikalla) etelapuolen teita ja ajelun lomassa makoilime vaihteeksi taysin tyhjalla rannalla.



Luotettavan oloinen sorateiden kuningas tuliteran skootterin vierella.



Ranalla makoilua. Hiekkaa oli kymmenia kilometreja, siita oli helppo valita rauhallinen kohta.


Toisena paivana teimme veneretken lahisaarilla, jossa paasimme snorklaamaan korallien sekaan. Tiia innostui tasta aktiviteetista siina maarin, ettei olisi halunnut lahtea takaisin paasaarelle ollenkaan. Seurauksena muikeiden ilmeiden lisaksi oli kummallakin suhteellisen hyvin karytetty selkanahka...



Snorklausreissun viimeinen etappi oli tammoinen huonohkon oloinen biitsi


Seuraava kohde onkin sitten Kambodza, jonne siirryimme saarella tapaamamme suomalaispariskunnan kanssa, mutta siita lisaa seuraavalla kerralla.



Pikavenekyyti odottaa, hieman nayttaa tuuliselta keli, mutta kaipa tuon nakoinen laite pysyy pinnalla?


T: Edelleen punoittavat Tiia & Matias

Mekongin suistolla

Vihdoin saimme siirrettya itsemme Saigonin ulkopuolelle, tarkemmin My Thon kaupunkiin. Kyseessa on pieni (600 000 asukasta) kaupunki Mekongin suistoalueella. Matka taittui mukavasti linja-autolla hurjaan euron hintaan per naama. Veden aaressa on taas kiva olla pitkahkon kaupungin melussa ja polyssa vietetyn ajan jalkeen. My Thossa (lausutaan muuten mi tho tai my tho tai mai tho tai mei tho... jokaisella paikallisella tuntuu olevan oma versionsa, selvita siina nyt sitten lippuluukulla:
-kaksi lippua Mei Thoohon.
-??
-Mi Tho?
-ai Mai Tho, tottakai, 24000 dongia per lippu, kiitos
Ja sitten kun ollaan hotellilla, niin ensimmaisena tulee: "Tervetuloa My Thoohon!")
kiersimme kaupunkia ja kavimme pakollisella jokiristeilylla katsastamassa nahtavyyksia, mm. kookoskarkkitehtaan, kookosmunkin pagodan ja muut kaverin lievasti sanoen omituiset muistomerkit. Pimean jalkeen etsimme mangroven oksistosta tulikarpasia ja pyydystimme muutaman pulloon, hauskoja otuksia.



Iloinen parivaljakko kanaalia katsastamassa.



Lynchimaista tunnelmaa hotellin ravintolan laituriterassilla. Kylla maistui iso tiikeri hyvalta kun alla hiljaa virtasi Mekong.


Nyt vietamme aikaa Can Thon kaupungissa, joka on suurin Mekongin suiston asutuskeskuksista. Matka tanne ei ollut ihan yhta halpa, testasimme talla kertaa pikkubussia, koska "kuulemma" normibusseja ei enaan sina paivana kulkenut. Tien varresta, jonne olimme motobike-takseilla paatyneet selvisikin, etta matka maksaisikin 600 000 dongia eli noin 30 euroa! Saimme tingittya hinna 500 tuhanteen ja nousimme karvain mielin kyytiin, ei kiinnostanut alkaa saatamaan enempaa, mutta jatkossa luotamme omiin neuvoihin ja virallisempiin linja-autoihin.

Taallakin kavimme taas pakollisella jokiristeilylla ja katsastimme kelluvat torit. Pienella veneella putkuttelimme kahdeksisen tuntia pitkin jokea ja pienia idyllisia kanaaleja. Todella kaunista ja rauhallista, nahka tosin paloi ja aamuheratys oli viidelta, mutta oli sen arvoista.



Kelluvaa toria lahietaisyydelta.



Kanaali.



Liiankin tuttu tilanne matkan aikana. Kuski irroitteli muovipusseja potkurista seitseman, kahdeksan kertaa. Joki ei todellakaan ole puhtaimmasta paasta, mutta luulisi, etta esim. kuvan kaltainen toiminta alkaisi tympimaan siina maarin, etta roskat pidettaisiin poissa vedesta... Luulla saa, samainen kaveri heitteli irroittelemiensa muovien lisaksi muunkin ylimaaraisen suoraan laidan yli :(


Seuraavaksi olisi tarkoitus siirtya Rach Gian kaupunkiin lansirannikolle ja hoidella itsemme lautalla Phu Quocin saarelle (toiveissa taas rannalla lohoaminen, ainakin tiialla :), saapa nahda miten onnistuu...



Kasa huudettu!

Saigon II

Taalla vietetaan aikaa pienen sairastelun merkeissa. Matias poti flunssaa pari paivaa ja nyt vuoro siirtyi Tiialle... Onneksi ei ole kiire mihinkaan, lahikadut ruokakioskeineen ovat tulleet tutuksi, paljon kauemmaksi ei ole jaksettu kavella. Ajankuluksi paivitetaan tanne muutamia kuvia lahiymparistosta.



Paikallinen lihatiski.



Sotarikosmuseosta. Melkolailla ahdistava paikka.



Tasta on hyva lahtea ylittamaan katua. Pari syvaa henkaysta ja tasaista tahtia toiselle puolelle, kylla ne vaistaa...



Ei mitaan hajua, mita kaikissa noissa piuhoissa kulkee, muttei varmaan ole kellaan muullakaan...

Saigon

Vesiputous Jungle Beachin lahella. Puolen tunnin vaellus mudassa ja viidakossa palkittiin 12m putouksella, jonka alla syvan altaan raikkaassa vedessa oli mukava pesta hiet pois. Hyvat fiilikset toi myos hyppy kallioseinalta alas veteen.


Jungle beachilta valuimme hiljalleen etelaan sateiden siivittamana. Viime paivat resortilla kuluivat sateisissa merkeissa ja pari seuraavaa paivaa Nha Trangissa samoin. Sadekausihan on taalla ollut ohi jo jonkun aikaa, mutta joku oli unohtanut kertoa sen valtaville pilvimassoille, jotka roikkuivat Etela-Vietnamin ylla. Nha Trangin ymparistossa pellot ja pihat olivat veden peitossa, Saigonissa tulvi (3 kk sadekauden jalkeen...) ja meidan rinkat, kengat yms, kerasivat iloisen kerroksen hometta pintaansa. Onneksi ilmastotilanne tuntuu palailevan normaaliin uomaansa ja taalla Saigonissa nautitaan kuivista ja helteisista paivista, lampotilan noustessa paivisin reiluun 30 asteeseen.



Resortin raskaana ollut koira paatti pyorayttaa kahdeksan pentua uuden vuoden aattoyona viime hetkella meidan nahtavaksi. Otus piti meista hyvaa huolta koko reissun ajan mm. ajamalla lehmat kauemmaksi ja opastamalla oikealle reitille putousvaelluksella.


Saigon on nostanut parissa paivassa fiiliksen taas korkealle. Kaupunki on hektinen, mutta taynna pienia kujia, joilla liikennetta ei juuri ole. Asuminen ja ruoka on halpaa ja hyvaa, kunhan osaa valita oikeat paikat. Iltaisin istutaan Bia Hoi mestoissa juomassa paikallista tuore-olutta ja katselemassa ohi vilisevaa katuelamaa. Puolentoista litran ponikka maksaa alle 50 senttia ja saa vatsan toimimaan :) Tuntuu silta, etta vietamme taalla paria paivaa pidemman patkan ennen siirtymista eteenpain. Hommasimme viisumeihin kuukauden pidennyksen joten aikaa Vietnamin etela-osien kiertamiseen on viela riittamiin. Aikeena on kuitenkin siirtya Kambodzan puolelle ennen tettia (26.1. alkaen), jonka juhlinta kaytannossa sulkee maan viikoksi...

Lampimissa tunnelmissa, Matias ja Tiia