Veneestä ja bunkkerista...

Päivät täällä Etelä-Leytellä ovat kuluneet viime kuukausien ajan hyvin samanlaisella rutiinilla: Aamulla aurinko herättelee seitsemän kieppeillä nostamalla lämmön makuuhuoneessa hikoilurajan yläpuolelle, autolla Padre Burgosista Maasiniin ja aamupala jossain ravitsemusliikkeessä (joka on ihan liian usein ollut Jollibee..), siirtyminen rautakaupan kautta veneerakennuspaikalle Ichoniin, hiekkapaperia ja maalisutia iltapäivään, siirtyminen takaisin P. Burgosiin, pikainen pysähdys pubissa ja kokkaamaan illallista avotulella (kaasu loppui, eikä ole jaksettu ostaa lisää, ruoanlaitto ulkona on kivempaa ja viileämpää), suihku ja nukkumaan aikaisin auringon sopivasti lämmitäämään rakennukseen.

Tarkoituksenahan olisi seilata valmiilla veneellä Richien kanssa Malesiaan Perhentianin saarille. Nyt alkaa näkymään jo valoa tunnelin päässä ja veneen vesillelaskuaika alkaa lähestymään. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan (ei mene, mutta kuitenkin :) pitäisi maaginen päivä olla ensi viikolla. Vesillelaskun jälkeen koepurjehditaan venettä Sogodin lahdella viikon päivät samalla sukellellen ennen siirtymisen aloittamista. Sitten nokka kohti länttä ja saarijonoja seuraillen Leyteltä Palawanille, Malesian Borneoon ja lopulta Malesian niemimaalle pitäisi päästä parissa viikossa.

Siihen asti asustelemme samassa mörskässä keskellä viidakkoa yhdellä maailman kauneimmista alueista. Tässä hieman kuvia, lisää veneestä ja rakennusprojektista löytyy South Sea Nomadsin facebook-sivuilta.



Tältä se näytti pari viikkoa sitten, kuvan ottamisen jälkeen on tullut hieman lisää väriä vesirajan alle ja muutama kerros lisää valkoista muualle :)



Ison hytin sisäpuolta.



"Asuinrakennuksen" ulkoreunaa, oikealla viidakkoa, joka vielä muutama vuosi sitten oli nurmikkoa ja hedelmäpuita.



Paikallinen asukas tekemässä tulta.

Filippiineiltä osa I (toivottavasti näitä tulee lisää...)

Tavoillemme uskollisina päivitämme blogia ahkerasti..... :)

Tällä hetkellä sijaintimme on Boholin viereisellä Panglaon saarella viettämässä kahdenkeskistä "lomaa". Padre Burgosissa vierähti pari kuukautta silmän räpäyksessä ja parin päivän päästä suuntaamme sinne jälleen, mutta pieni tauko kommuunissa asumiseen oli tarpeen. Päätimme suoda itsellemme hieman luxusta ja viikon verran ollaan nautittu isosta ja pehmeästä sängystä sekä omasta kylppäristä. Ravintoloita sekä iso hiekkaranta odottaa parin askeleen päässä ja kaiken kruunaa loistavat sukellusmestat. Miinuspuoli on tietenkin suuri rahan kulutus Padre Burgosiin verrattuna.....

Pikainen yhteenveto kuluneesta parista kuukaudesta lienee paikallaan:

Sateista päästiin vihdoinkin eroon ja suurin osa päivistä on ollut hyvin aurinkoisia ja kuumia. Kovin tapahtumarikasta ei elämä hiljaisessa ja rennon meiningin omaavassa P.Burgosissa ole. Kiinnostuksella seuraamme Richien veneen valmistumista ja suunnitelmissa onkin hypätä kyytiin ensimmäisen etapin ajaksi. Nähtäväksi jää seilaammeko koko matkan Malesiaan asti...

Tiian syntymäpäivärantabileiden aikaan tutustuimme Ronnieen (paikalliseen tyyppiin, joka oli juhlistamassa omaa syntymäpäiväänsä samalla rannalla) ja hänen kavereihinsa. Yhdistimme bileet ja mukavan illan päätteeksi olimme saaneet hyvän ystävän :).
Ronnie kutsui Matiaksen siskonsa häihin (Tiiaa ei kutsuttu, koska morsian oli hyvinkin mustasukkaista sorttia eikä halunnut kutsua hyvän näköisiä naisvieraita....Tiian oli vaikea päättää ollako immarreltu vai mitä...). Karkelot oli kuulemma oikein mukavat; ruoka oli hyvää ja Matias tutustui paikkakunnan "kermaan", jota oli juhlissa läsnä sankoin joukoin sillä morsiamen isä oli itse poliisipäällikkö. Matias sai myös kutsun paikallisen koulun rehtorilta tulla tutustumaan oppituntiin ja kenties jopa osallistumaan itse opetukseen.

Ronnie on näyttänyt meille kuinka vieraanvaraisia ja sydämellisiä paikalliset ihmiset ovat. Vaikka hänen isänsä on menestyvä ja hyvin toimeentuleva, on Ronnie hyvinkin köyhä ja asumuksena hänellä ja hänen perheellään on melko vaatimaton bambumaja. Joka kerta vieraillessamme hänen kotonaan olemme saaneet osaksemme kestitystä, vaikka emme mitään olisi tarvinneetkaan.

Yksi ehdottomista kohokohdista oli snorklausreissu läheiselle Limasawan saarelle valashaiden sekaan. Vuokrattiin porukalla kalastajien vene ja toivottiin että onni on myötä ja osuttaisiin oikeille paikoille. Onni oli todellakin myötä ja kokemus oli sanoin kuvaamaton :) Löysimme kaksi hyvinkin uteliasta yksilöä, jotka kiertelivät meidän ympärillä todella pitkään. Reissu oli niin onnistunut, että otimme sen uusiksi myöhemmin. Omatoimisuutemme valashaireissun järjestämisessä tosin aiheutti hieman vihamielisyyttä resorttien omistajien keskuudessa, jotka järjestivät vastaavia reissuja moninkertaiseen hintaan.....

Loppuun vielä muutamia kuvia


Tässä se nyt sitten on, Richien vene. Siitä tulee mielettömän hieno (ja ISO). Innolla odotetaan vesillelaskua ja mahdollista seilausta.



Syntymäpäivien viettoa. Minä ja Mikey ainoina rohkeina paikallisten seurassa juomassa Tubaa (tehty kookospähkinöistä, maistuu aikalailla sahdilta ja aikaansaa hyvän kankkusen :)) ja kertomassa kauhutarinoita lumenpeittämästä pohjolasta.



Valashai (maailman suurin kala, tämä tosin junnu, jotain neljän metrin luokkaa, kasvaa 12 metriin...). Parempia kuvia löytyy muutamalta kaverilta naamakirjasta, sieltä voi käydä vaklaamassa :)



Boholin sukellusreissulta valkoinen Frog Fish. Jos joku taitaa kalojen (oikeat) nimet ihan suomeksi, niin voipi auttaa. Oma tunnistustaito on pahasti englantiin ja latinaan kallellaan :)



Samoilta mestoilta Common Lion Fish, tämä taitaa olla suomeksi siipisimppu? Myrkyllinen jokatapauksessa, ei kannata koskea, mutta kaunis se on katsella :)

Perilla

Viiden Kuala Lumpurin paivan jalkeen lahdimme kohti Filippiineja yhden uuden (ja ison!) matkalaukun kera. Laukun sisaltona on uudet sukellusvermeet, jotka saimme hommattua paikallisen ystavamme Shamserin avustuksella juuri ja juuri ajoissa ennen lentokoneen lahtoa. Manilasta Cebuun ja Cebusta Maasiniin kuljimme arrekartan ohjeiden mukaan, mutta Maasinin satamassa meita odotti iloinen yllatys, kun bussiaseman etsimisen sijasta tormasimme Mikeen ja Richieen, jotka olivat tulleet omalla Jeepillaan meita vastaan. Jalleennakeminen oli sitakin riemukkaampi, koska kello laivan saapuessa oli jotakuinkin kaksi yolla ja bussit olisivat alkaneet kulkea vastaa aamummalla.

Sittemmin olemme asettuuneet Padre Burgosin kulmalla sijaitsevaan "hotelliimme" kahdeksan muun asukkaan seuraksi ja kuluttaneet aikaa. Osuimme hieman epaonnekkaaseen aikaan, koska sukellustankkien tayttamiseen kaytetty kompressori oli juuri hajonnut ja nailla leveysasteilla sen korjaaminen kestaa... Saatkaan eivat ole olleet ihan parhaasta paasta, vaikka sadekauden pitaisi olla jo aikoja sitten ohi. Paivat kuluvat kirjoja lueskellessa ja baarissa istuskellessa (seka lattioita kuivatessa; katto ei ole ihan tiivis, kuulemma salama oli iskenyt katolla olleeseen antennniin joku vuosi sitten ja rapauttanut betonin...). Tanaan olemme kuitenkin saaneet tankkeja vuokralle ja sukeltamaankin pitaisi vihdoinkin paasta. Sita odotellessa.

PS. Jostain syysta ei nyt onnistu lisaamaan kuvia, taytyy yrittaa myohemmin uudestaan. Nettiin tosin paasee vain taalta Maasinista, johon on parikymmenta kilometria eli ihan joka paiva ei viitsi lahtea surffailemaan.

PPS. Tässä nyt niitä kuvia :)


Oma ranta. Hyvin alhaisen veden aikaan nuotion sytyttelyä.



Satuimme juuri sopivasti Richien paikallisen ystävän järjestämän fiestan aikaan paikalle ja pääsimme nauttimaan juhlapöydän antimista.

Pikainen tilannekatsaus

Nyt olisi suunnitelmissa herättää tämä blogi "talviunilta"....Pieni pikapäivitys lienee paikallaan.

Neljä kuukautta vierähti Malesiassa Perhentianin saarilla, josta suuntasimmekin yllättävien asioiden ilmaannuttua Kuala Lumpurin kautta koto-Suomeen. Suomen oloihin totuttauduimme viettämällä Saimaalla kolmisen viikkoa, minkä jälkeen oli yritettävä soluttautua muun väestön joukkoon. Töitäkin pääsimme pitkästä aikaa tekemään, tosin reilun kahden kuukauden työnteko oli enemmän kuin riittävä tähän väliin :) Meidät Suomeen tuoneet asiat tulivat melkein hoidettua (....noh...Timi hoitaa loput ;)....)ja reissujalka alkoi taas vaatimaan liikkeellepääsyä, joten 5.1. (eli tänään) lähti lento kohti Istanbulia.

Paljon ei tällä kertaa ehditä Istanbulista tosin nauttimaan, sillä jatkolento Kuala Lumpuriin ottaa ja lähtee jo huomenissa. Täkäläiset kelitkään eivät tällä kertaa oikein houkuta ulkoiluun (syynä joku Siperian puhuri...), joten aikomuksemme on palata näille seuduille joskus paremmalla ajalla ja säällä. Kävimme sentään sen verran hostellin ulkopuolella, että pääsimme maistamaan paikallista ruokaa, mikä olikin maistamisen arvoista (suomalaiset kebabit hävisivät 175-0) ja Hagia Sofia näytti upealta taksin ikkunasta katsottuna.

Kuala Lumpurissa vietämme muutaman päivän tuhlaten viimeisetkin rahamme sukellusvälineisiin, jonka jälkeen suuntaamme Filippiineille niitä testaamaan. Missiona on löytää ystävämme Rich ja hänen tekeillä oleva veneensä. Sitä pidemmälle ei suunnitelmia ole vielä liiemmin tehty, mutta mitä luultavimmin niihin sisältyy sukeltamista ja vähän lisää sukeltamista :)

Hieman haikeina taas hyvästelimme kotiväen, mutta moottoritie on kuuma 8D

Malesian maisemista

Taisipa vierahtaa tovi jos toinenkin edelliseta paivityksesta :) Tapojen parannukseen pyritaan kovasti jos vain nettiyhteydet pelittaa.

Saavuimme siis Malesiaan seuranamme edelleen Heikki ja Sonja. Thaimaan junassa tapaamamme Hasan opasti meidat Malesian puolella Kota Bharuun, jossa viihdyimmekin useamman paivan. Kota Bharun asujaimisto on hyvinkin muslimipainotteinen (yllatys sinansa kun kerran ollaan muslimimaassa....),joten pyrimme noudattamaan siveellisyytta katuesiintymisessamme. Alastomaksi sita kuitenkin valilla itensa tunsi huivitettujen naisten parissa. Kukaan ei tosin paheksuvia katseita meihin luonut vaan painvastoin jokapuolella tormasi ystavallisiin hymyihin ja "Welcome to Malesia!"-huudahduksiin.

Uskonto ei ole taalla mikaan kuolemanvakava asia, vaan siihen suhtaudutaan ihailtavan rennosti. On jokaisen oma asia, kuinka tunnollisesti uskonasioita harrastaa vai harrastaako laisinkaan. Ehka sita on itsella ollut jonkilaisia ennakkoluuloja, mutta taalla ne ovat viimeistaan halvenneet.

Suosikkipaikaksi nousi ruokapainotteinen night market. Paljon erilaisia ruokakojuja ja rikollisen halpaa ja hyvaa ruokaa. Ihastusta makunystyroissa heratti myos paikallinen aamupala, roti canai, jota Matias onkin joka paiva viimeiset kolmisen kuukautta nauttinut useamman kerran paivassa....

Kulttuuriannoksen nautimme Kota Bharun kulttuurikeskuksessa, jossa "kylan miehet" esittivat perinteikkaita musisointi esityksia (paasipa Matiaskin rummuttamaan oikein olan takaa) seka hyvinkin suurta mielenkiintoa miesyleisossa herattanytta "hyrraharrastusta". Lopputuloksena kulttuuriplajayksesta oli se, etta ehkapa jonain paivana on Suomessa oma malesialainen hyrrayhdistys....

Kota Bharusta matka jatkui Perhentianin saarille. Majoituimme saarista pienemmalle ja lompakkoystavallisemmalle, Kecil:lle, ja taalla sita edelleenkin ollaan lahes kolmen kuukauden kuluttua. Suunnitelmissa oli alunperin viettaa ehka viikko pari taalla ja siita sitten jatkaa taivalta etiapain, mutta toisin kavi. Intouduimme molemmat menemaan sukelluskurssille, josta kehekytyikin sellainen pakkomielle, etta Matias on viitta vaille valmis Dive Master ja Tiiallakin on sukelluksia takana jo viitisenkymmenta (raha-avustuksia voi lahettaa tanne Sunlight Diversiin ja mielellaan ennen kuin maksun aika koittaa... ;).

Paljoa ei ole lapsille kertomista paivan tapahtumista: Matias on "toissa" sukellusputiikissa ja Tiia joko sukeltaa, snorklaa tai karyttaa itseaan rannalla (ja yleensa nukkuu puoleen paivaan...)seka harrastaa yleista hengausta sukellusliikkeen nurkissa. Siinapa se paapiirteittain. Valilla paasee tylsistyminen hiipimaan melko lahelle, mutta se kaikkoaa hyvinkin akkia kun muistelee arjen raadantaa siella pohjolassa seka kay ihmettelemassa vedenalaista elamaa.

Mukavan piristyksen paivaan tuovat saarella asustavat varaanit, joista suurimmat ovat yli parimetrisia jassikoita. Otukset lontystavat muina miehina pitkin polkuja ja yleisesti ottaen on viisainta vaistaa kun sellaisen kohtaa. Myos lepakoita loytyy hyvinkin viljalti pienesta suureen ja iltasella ne vallan villiintyvat kuten lepakoilla on tapana. Tiian lempielaimiin kuuluu ehdottomasti majamme lahistolla asusteleva rotta ,joka on kohta syonyt kaikki alushousut (ei ollenkaan Matiaksen, ainoastaan Tiian....todella reilua...), joten raha-avustusten mukana voi lahettaa myos naisten alushousuja...

30 asteinen vesi kutsuu sen verran voimallisesti etta tarinat tyrehtyy talta eraa. Palaamme aiheeseen tuonnempana 8)

Etelaisesta Thaimaasta

Phuketista matkasimme etelaan Trangin kaupunkiin, josta bongasimme taas Heikin ja Sonjan. Trang oli vaihteeksi taas oikein kiva kaupunki, turisteja ei juuri nakynyt ja lankkarinaama heratti vain positiivista kiinnostusta. Iltaisin kiertelimme night marketin ruokakojuja ja maistelimme niiden antimia. Yhdessa paatimme jatkaa kohti Tarutaon kansallispuistoa ja Koh Lipen saarta.



Koh Lipelle matka taittui mukavasti speedboatilla, jolla matka todellakin taittui.


Koh Lipe oli erittain rauhallinen ja kaunis paikka. Vedet kristallinkirkkaita ja snorklaamaan paasi suoraan omasta rannasta komeaan korallirinteeseen. Paljon erilaista merenelavaa tuli bongattua myos kahdella koko paivan snorkkelointireissulla, joilla tutustuimme ymparoivan kansallispuiston vesiin. Hieman kehitystakin on alkanut nakya vapaasukelluksessa. Viela pari viikkoa sitten Tiia ei paassyt pinnan alle ollenkaan ja nyt maksimisyvyydet pyorivat ehka kahdeksassa metrissa.



Tiia toisen paivan snorklausvarustuksessa. Hieman taisi aurinko varjata ihoa edellisella reissulla :)


Muuta hauskaa elamaa saarella oli lukuisat sammakot ja ilmatilaa hallitsevat merikotkat. Kelit alkoivat kuitenkin hieman huononemaan, sateita tuli iltaisin ja merenkaynti koveni. Paatimme siis siirtya Malesian itarannikon puolelle, jossa monsuunin ei pitaisi hairita harrastuksia.



Viimeinen Koh Lipen aamu omalla rannalla. Nakymat eivat olleet huonommasta paasta.


Matkalla pysahdyimme viela Hat Yain kaupungissa, josta bongasimme junan rajalle. Hieman kuumotti oppaiden varoitukset aariryhmien mellakoista alueella, joiden johdosta kyseista reittia pitaisi ehdottomasti valttaa. Ainoa merkki tasta tosin oli rynnakkokivaareilla varustettujen sotilaiden lasnaolo asemilla ja junassa. Tilanne naytti ainakin vahaksi aikaa rauhoittuneen. Raja ylitettiin ilman ongelmia ja passissa on 90 paivan leima Malesian puolelle.

Siita muutaman paivan paasta lisaa, Tiia ja Matias.

Thaimaan lammosta

Taas on vetta virrannut ja aikaa kulunut viimeisista paivityksista, viime aikoina ei netin selaamiseen ole ollut mahdollisuutta tai kiinnostusta :)

Bangkokissa teimme erinaisia hankintoja saarille siirtymista ajatellen, lisaa massaa tuli mm. snorkkeleiden ja rapyloiden verran. Itse kaupungista jai hauskimpana muistona mieleen joukkoliikennepaiva, jonka kaytimme siis tutustumalla erinaisiin massakulkuneuvoihin. Matkasimme jokea alavirtaan vesibussilla, takaisin keskustampaan katutason ylapuolella kulkevalla BTS-junalla ja lahemmas hotellia jokipaattia pienemmalla kanaaliveneella. Kaikki halpoja ja napparia tapoja siirtya ympariinsa.

Krabille matkasimme taas vaihteeksi yobussilla, joka talla kertaa oli taas mukavammasta paasta, jalkatilaa oli vain niukasti liian vahan... Krabi vaikutti Bangkokin jalkeen oikein mukavalta ja rauhalliselta. Joen varren Night Marketilla nautimme muutamat iltapalat olueineen ja istuskelimme laiturilla paikallisten onkimiesten seurassa, joista nuorimman kanssa saimme aikaan jonkinlaista keskusteluakin. Oli hauska huomata, etta erilaisista kulttuuritaustoista huolimatta teini-ikaisia kiinnostavat kaikkialla ihan samat asiat. Yhden paivan kaytimme ajelemalla ympariinsa skootterilla, joka aanesta paatellen veteli viimeisiaan. Jatkuvasti odotti jaavansa tien varteen savuavan moottorin aareen ihmettelemaan. Vierailimme mm. Krabin turistisemmalla alueella Ao Nangissa ja ihailimme kalkkikivikallioita, joita kasvoi tien varrella. Vasemman puoleiseen liikenteeseen on muuten huomattavan paljon helpompi totuttautua kaksi- kuin nelipyoraisella ajoneuvolla, ei tule vahingossa ajeltua keskiviivalla tai pientareella vaaran puoleisen ratin takia.

Hieman hataisen tanne siirtymisen syyn saimme seuraamme kolmantena Krabin iltana. Niko ja Petra talsivat katua ylos ravitsemusliikkeeseen, jossa nautimme paikallisia virvokkeita. Ilta kului iloisen jalleennakemisen merkeissa ja aamulla siirtyminen Koh Jumin saarelle tapahtui perinteisesti hieman hiljaisemmassa olotilassa.



Krabin baarimikko, kiva heppu, oli laittanut baarin pystyyn kadulle... Illalla levitetaan tuolit ja avataan viinakarry. Vastapaisen hotellin kanssa oli sopimus vessojen kaytosta. Voiko yrittaminen olla ennaan yksinkertaisempaa?


Koh Jumilla majoituimme Ao Sin rannalle saman nimiseen bungalowikylaan, joka oli turhia kehumatta varustettu saaren parhaalla rannalla ja parhaalla nakoalalla.



Iltakavelylla "omalla" rannalla.



Lisaa autiota hiekkarantaa, tuolla jossain toisen paan rinteessa oli meidan bungalowit.


Lisaksi olimme ensimmaisen viikon ajan ainoat asiakkaat ja paasimme pyorittamaan paikan merinakoalabaaria ja sen aanentoistolaitteita. Aamu-uinnin jalkeen Andamaanien merella ei hymy laskeutunut suupielista helposti. Vietimme aikaa mm. snorklausreissuilla, joilta ei puuttunut varikkaita kaloja ja isoja elamyksia. Nikon ja Petran rajallisen matka-ajan lahestyessa loppuaan siirryimme pariksi paivaksi Phi Phin saarelle ja sielta Phuketiin, jossa toivotimme haikeat hyvastit.



Phi Phin postikorttimaisemaa nakoalakukkulalta katsottuna. Taalla oli halinaa hieman enemman, omalla rannalla snorklatessakin sai koko ajan varoa taksiveneita. Korallit ja kalat olivat kuitenkin upeita.


Phuketin kohokohtana oli Thai uuden vuoden juhlinta, jonka seurauksena kastuimme lapikotaisin moneen otteeseen. Kaduilla oli ilo ylimmillaan ja vetta kaadettiin jokaisen ohikulkijan paalle laulun ja tanssin ohella. Missaan ei muuten nakynyt merkkiakaan Bangkokin kahinoista, koko hommasta kuultiin ensimmaista kertaa vasta netin aareen paastyamme. Uutisista saattaa saada aika erilaisen kuvan siita mika tunnelma on maan sisalla...

Tasta on tarkoitus jatkaa eteenpain kohti Malesiaa, matkalla tosin olisi viela tarkoitus katsastaa Ko Ta Ru Taon meriluonnonpuisto. Hieman tulevat sateet huolettavat, kausi on tana vuonna nahtavasti etuajassa, mika voi vaikuttaa reitinvalintaan. Seuraavan paivityksen aikaan ollaan varmasti viisaampia, mutta nyt ei meillakaan ole tarkempaa tietoa, missa silloin satutaan olemaan :)

Thaimaan hiekoilta Matias ja Tiia, joiden mielesta hyttyset ovat perseesta...